Ohjaustyön kansainvälistä tiedonvaihtoa Jyväskylässä

Teksti ja kuvat: Kaija Ray

Maailmanjärjestö IAVEG:n (International Association for Educational and Vocational Guidance) kansainvälinen ohjauksen konferenssi kokosi marraskuussa Jyväskylään kolmeksi päiväksi 400 osallistujaa ja 80 työryhmäesittäjää pohtimaan ohjauksen käytäntöjä eri kohderyhmien kannalta sekä strategisia valintoja eri maista.

Seminaarin pääpaino oli opinto- ja uraohjauksessa. Puhtaasti työhönvalmennukseen liittyvää sisältöä oli melko vähän. Työryhmät tarjosivat silti erinomaisen peilauspinnan laajempaan ohjauksen toimintaympäristöön.

Kansallisena teemana seminaarissa oli elinikäisen ohjauksen strategian uudistus ELO-foorumin työn jatkeeksi.

Elinikäisen ohjauksen strategia 2020 – 2023: ELO-foorumi

Yhdessä mm. jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden kehittämisen kanssa samaa tahtia etenevä uudistus sai kansainvälisiltä vierailta kiitosta. Ohjaajien koulutus on kirjavaa ja alalle tullaan eri taustoista. Kun työelämän muutostahti kiihtyy, on osaamisen kehittämisen ja ohjauksen välinen yhteispeli saatava mahdollisimman saumattomaksi.

Uutta strategiaa on työstetty vahvasti yhteiskehittämisen periaatteiden mukaisesti. Ytimessä oli mm. tarvittava osaaminen. Osaa kompetensseista kritisoitiin siitä, että ne kuvaavat liian yleisiä taitoja. Ratkaisuja perusteltiin sillä, että elinikäiseen ohjaukseen halutaan kiinnittää enemmän huomiota.

Ajatuksia herättävän keynote-puheenvuoron seminaarissa piti Spencer Niles USA:sta. Hän käsitteli puheessaan mm. sitä, miten ammattilaiset itse suhtautuvat muutokseen ja mitä he siinä mahdollisesti pelkäävät. Hän antoi kaksi neuvoa kuulijoille: ”Ainoa työ on olla sinä itse” ja ” Älä yritä olla joku muu, se työ on jo varattu”.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus osana ohjaustyötä

Runsaasta työryhmätarjonnasta yksi itseäni herättelevimpiä oli keskustelu sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. IAEVG haluaa selvittää, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus olisi mahdollista saada ohjaustyöhön kiinteästi kuuluvaksi arvoksi ja mitä yhteisiä piirteitä aiheen käsittelystä on löydettävissä. Kolme tutkijaa Puolasta, Portugalista ja Tanskasta oli koostanut useiden taustatutkimusten aineistojen pohjalta yhteisen jatkoanalyysin.

Tuloksien perusteella aiheen käsittely oli osoittautunut hankalaksi. Jo termin määrittely koettiin vaikeaksi. Sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden käsittely ohjaustyössä haluttiin jopa ulkoistaa, ”ei kuulu toimenkuvaan”, ”ehkä joku muu taho voisi tämän tehdä”.

Kuulin työpajan keskusteluissa selviä kaikuja mm. työelämäosallisuudesta, monimuotoisuuden kehittämisestä ja muista ilmiöistä, joita myös vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisen edistämiseen liittyy. Johtopäätöksissään tutkijat esittivät, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkyminen ohjauksessa ansaitsee paikkansa ja se tulee ymmärtää nykyistä paremmin, jotta ohjauksen ammattilaiset voisivat sitä hyödyntää käytännön työssä. Jäin miettimään jälkikäteen, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ilmenee työllistämisen tukimuodoissa ja palveluissa.