Oma polku löytyi yrittäjyydestä

Teksti: Coltrane Hassinen, yrittäjä
Kuvat: Seppo Alanko

Rakastan yli kaiken sitä mitä teen. Ahmin tietoa ja taitoa visuaalisuudesta, seuraan kansainvälisiä alan uutisia, blogeja, trendejä – kaikkea mitä ehdin ja löydän. Tilaan kirjoja, etsin inspiraatioita, innovatiivista tapaa luoda erottuvaa visuaalisuutta. Olen kulkenut pitkän tien päästäkseni tähän pisteeseen, jossa teen sen mitä jaksan ja sitä, mitä rakastan.

Kadehdin aina lukiossa niitä, jota tiesivät tarkkaan, mitä haluavat tehdä, mitä kouluja käydä ja minkä ammatin valita! Olin kaikessa aika keskinkertaisen hyvä, enkä oikeasti osannut miettiä ja päättää, mihin suuntaan lähteä, ennen kuin oli pakko valita.

Aloitin kaupalliset opinnot lähinnä niiden laajojen hyödyntämismahdollisuuksien vuoksi ja tiesin heti, että markkinointi on minun juttuni. Olin töissä ennen opintoja ja myös opintojen aikana. Pystyin soveltamaan opittua suoraan käytäntöön ja rakastin opiskelua.

Olin onnekas töiden saannin suhteen. Sairauslomista ja sairastelusta huolimatta loin uraa. Tein paljon töitä, koska halusin aina olla vähintään yhtä hyvä kuin ne, jotka eivät sairastelleet. Työt olivat mielenkiintoisia ja sain ylennyksiä. Kaikki työnantajat eivät katsoneet sairastelua hyvällä, ja koin sen suhteen myös syrjintää ja vaikka suoriuduin hyvin, sain suoraan pyyntöjä jopa irtisanoutua.

Sairaus toi haasteita

Minulla oli terveyden kanssa hyvin erilaisia haasteita. Oli monenlaisia oireita, mutta niitä kaikkia yhteen sitovaa tekijää ei löytynyt, enkä saanut mitään diagnoosia.

Kaikki liika rasitus kostautui jo silloin ja oli haastavaa opiskella sekä tehdä töitä samanaikaisesti.

Vuonna 2007, ollessani vielä vakituisessa työssä, minut lähetettiin lopulta perinnöllisyyspoliklinikalle ja sain diagnoosin harvinaisesta sidekudossairaudesta. Olin tietämättäni sairastanut sitä koko ikäni.

Pian tämän jälkeen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Työtuloni eivät tällä hetkellä ylitä eläkkeen ansiorajaa; tavoitteeni kuitenkin on kasvattaa tulojani ja siirtyä osatyökyvyttömyyseläkkeelle täyden työkyvyttömyyseläkkeen sijaan. Koen tämän henkisesti erittäin suureksi saavutukseksi.

Oireiden kirjo on suuri, vointi vaihtelee rajustikin ja nopeasti, joten tarvitsen avustajaa arjessani. Mieheni on omaishoitajani. Silloin kun hän ei ole paikalla, kanssani on henkilökohtainen avustaja. Lisäksi työssäni minulla on oikeus työavustajaan 50 tuntia kuukaudessa.

Intohimona visuaalisuus

Kuten monet muutkin vastoinkäymisiä kohdanneet, en minäkään halunnut antaa periksi.

Yrittäjyys kutkutti, ja tuttavat pyysivät markkinointiapua. Perustin Tmi Coltrane markkinointipalvelut -yrityksen. En ajatellut heti tarkkaa kohderyhmää, ja se muodostuikin itsestään. Pian olin jo Espoon Uusyrityskeskuksen markkinoinnin asiantuntija ja onnistuin saamaan asiakkaakseni kauppakeskus Sellon. Teen vieläkin Uusyrityskeskukselle töitä ja pidän esimerkiksi ajoittain markkinointiklinikkaa, jonne voi ajanvarauksella tulla kysymään mitä tahansa omiin markkinointihaasteisiin liittyen.

Vahvuuteni oli, että olin ostanut vastaavia palveluita alihankintana, ja nyt tuotin niitä itse. Opettelin ohjelmat, joita en ollut ehtinyt muualla töissä ollessani opettelemaan. Kaikki onnistumiset – niin pienet kuin suuretkin – toivat ja tuovat edelleen valtavasti iloa. Vaikka pystyin työskentelemään vain osa-aikaisesti, tuntui hienolta, että saatoin hyödyntää hankkimaani koulutusta ja kokemusta. Pystyin myös osallistumaan työelämään liittyviin keskusteluihin, ja koin kuuluvani monella tapaa taas samaan joukkoon muiden kanssa. En ollut enää epämääräisestä syystä kotona oleva ulkoisesti terveen näköinen nainen, joka muille näyttäytyi yleensä myös suhteellisen oireettomana.

Kiinnostuin enemmän visuaalisuudesta ja pian oivalsin, että olemme usein monia muita maita jäljessä. Visuaalisuuden valtavan merkityksen ymmärtäminen on Suomessa monille pk-yrityksille haastavaa. Se, mitä visuaalisuudella voi saavuttaa, on ikioma ilosanomani. Samoin se, mitä valitettavasti voi menettää. Liian moni mahtava tuote jää hyllylle.

Työnteko sopivassa rytmissä auttaa jaksamaan

Keskitin asiakastyötä visuaalisuuteen, mutta lopulta tiukat aikarajat ja palaverien suuri määrä alkoivat olla liian stressaavia. Viime kesänä, pitkän alitajuisen pohdinnan jälkeen keksin, mitä halusin tehdä: päätin ryhtyä järjestämään verkkokursseja, joiden kautta saatan levittää tärkeää tietoa ja taitoa helposti laajalle joukolle yrittäjiä omaan arkeeni sopivassa rytmissä. Voin laittaa työt sivuun ilman syyllisyyttä ja viettää mieheni kanssa ihanaa iltaa. Paljon emme voi yhdessä tehdä ja harrastaa, mutta sen, mitä voimme, pyrimme tekemään täysin sydämin ja aina kun se on mahdollista.

Perustin viime syksynä VisuOpiston (tietääkseni ainoan laatuaan), joka keskittyy ainoastaan visuaalisuuden opettamiseen yrityksille. Aihealue antaa valtavasti mahdollisuuksia luoda mielekkäitä koko- naisuuksia ja olen jo lanseerannut kurssin ”Visuaalisen markkinoinnin keinot 2021”. Olen esimerkiksi löytänyt uuden, oman suosittelemani ja opettamani tavan käyttää värejä. Kutsun sitä eläväksi väriopiksi, koska se mukautuu nykyajan elämän muuttuviin tilanteisiin.

On päiviä, jolloin en voi tehdä mitään, enkä voi ennakoida niitä. Vointi voi myös muuttua täysin ennalta arvaamattomasti kesken päivää, ja se on asia jonka kanssa täytyy vain elää. Paitsi, että kurssien tekeminen onmielenkiintoista ja niihin liittyvät tilanteet myös (kuten webinaarit), voin tehdä niitä itse määrittämässäni tahdissa ja toteuttaa niiden kautta intoani ja jatkuvasti tulevia ideoita. Olen pitänyt vielä pari asiakasta, mitä kautta myös varmistan, että pysyn ”ajan hermoilla”.

Työ pakottaa aivot oppimaan, antaa valtavasti kontakteja, tuo koko ajan uutta ja luo mahdollisuuksia toteuttaa omaa luovuutta ja ammattitaitoa. Työn kautta tulee onnistumisia, vaikka myös epäonnistumisia, ja ennen kaikkea se vie ajatukset muualle ja on siten kaiken muun lisäksi mitä parhainta kivun hoitoa.

Olen onnekas, että saan tehdä sitä, mitä rakastan ja juuri sen verran kuin pystyn. Kun herään aamulla, päivälläni on tavoite, tarkoitus ja sisältö. Kun menen iltaisin nukkumaan, koen, etteivät vuorokauden tunnit riitä ollenkaan siihen, mitä kaikkea ideoita haluaisin toteuttaa ja mitä kaikkia asioita saavuttaa.

Olen saanut paljon vertaistukea sekä vammais- että muilta yrittäjiltä. Ollessani Invalidiliiton koordinoimassa Yritystä!-hankkeessa tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Olen tutustunut Suomen Vammaisyrittäjät ry:n (VamY) toimintaan ja ihmisiin. VamY on ollut myös asiakkaani. Olen kouluttautunut yritysmentoriksi ja olen mentoroinut sekä terveitä että vammaisia yrittäjiä. Lähipiirini jaksaa myös kannustaa ja olla hengessä mukana. Edelleen juhlimme kaikkia saavutuksiani – niitä asioita, jotka juuri minulle ovat saavutuksia.

Tutustu Suomen Vammaisyrittäjät ry:n toimintaan: www.vamy.fi. (nettisivu aukeaa uuteen välilehteen)

Liikuntavammaisilta työntekijöiltä vaaditaan enemmän

Taloustutkimus toteutti viime vuoden lopulla Invalidiliiton tilaaman tutkimuksen, jossa selvitettiin työnantajien näkemyksiä ja kokemuksia liikuntavammaisten ihmisten työllistämisestä sekä heidän suhtautumisestaan siihen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että työnantajat korostavat liikuntavammaisia rekrytoidessaan enemmän hakijan persoonallisuutta, joustavuutta ja sosiaalisia taitoja. Osaaminen ja asenne työhön ovat rekrytoinnissa eniten vaikuttavimmat tekijät kaikkien työnhakijoiden kohdalla, mutta niihinkin kiinnitetään liikuntavammaisten työnhakijoiden kohdalla selkeästi muita enemmän huomiota.

– Yllättävää oli, että tutkimuksen tulosten mukaan työnantajien odotukset liikuntavammaisista henkilöistä näyttävät olevan selkeästi suuremmat kuin muiden työnhakijoiden kohdalla. Ikään kuin liikuntavammaa tulisi kompensoida muita paremman osaamisen, korkeamman motivaation tai persoonallisuuden kautta. Onko tämä yhdenvertaisuutta, kysyi Invalidiliiton aiempi pääjohtaja Petri Pohjonen Invalidiliiton tiedotteessa.

– Hienoa, että kuitenkin yli puolet vastanneista työnantajista ilmoittivat olevansa valmiita palkkaamaan liikuntavammaisen työntekijän. Sosiaalisesti vastuullisesti toimiva yritys hyötyy monimuotoisen työyhteisön eduista, muistutti Pohjonen.

Palkkaamisessa tutkimuksen mukaan työnantajia epäilyttää eniten työn fyysisyys, mutta myös asenne ja tietämättömyys vaikuttavat rekrytointipäätöksiin. Työnantajilla ei esimerkiksi ole tarpeeksi tietoa työolosuhtiiden järjestelytuesta; tutkimukseen vastanneista vain 12 prosentille tuki oli tuttu.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2021 (pdf-aukeaa uuteen välilehteen)