Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia?
Perustuu artikkeliin: Laaksonen, M., Koponen, P., Elovainio, M., Kainulainen, S., Lahti, J. & Koskinen, S. (2024). Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia?
Teksti ja kuvat: Eveliina Hertsi
Perustuu artikkeliin: Laaksonen, M., Koponen, P., Elovainio, M., Kainulainen, S., Lahti, J. & Koskinen, S. (2024). Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia? Työpoliittinen aikakauskirja 2025:1.
Työkyvyn rajoitukset ovat yksi keskeisistä työikää lyhentävistä tekijöistä. Työllisyysasteen parantamiseksi on tarpeen työllistää lisää ihmisiä, joihin työkyvyn haasteet vaikuttavat.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin itse arvioidun työkyvyn kehitystä työmarkkina-aseman mukaan 2000-luvulla, käyttäen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämiä laajoja väestötutkimusaineistoja vuosilta 2000, 2011 ja 2022. Aineistot edustavat Manner-Suomen aikuisväestöä, ja niihin sisältyi haastattelujen ja kyselyjen lisäksi terveystarkastusmittauksia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin työkyvyn kehitystä työmarkkina-aseman mukaan, arvioitiin eri työmarkkina-asemissa olevien osatyökykyisten määrää ja seurattiin osatyökykyisten työllisyysasteen muutoksia eri ikäryhmissä.
Työkykyarviossa tiedustellaan, onko vastaaja mielestään täysin työkykyinen, osittain työkyvytön vai täysin työkyvytön. Erityisen kiinnostuksen kohteena tässä tutkimuksessa olivat osittain työkyvyttömäksi itsensä kokevat.
Vuonna 2022 hieman yli puolet työttömistä arvioi itsensä täysin työkykyisiksi, noin 40 % osittain työkyvyttömiksi, ja 7 % täysin työkyvyttömiksi.
Koetun työkyvyn kehitys työmarkkinoilla 2000-luvulla
Tutkittavat ryhmiteltiin työmarkkina-asemansa mukaan kolmeen ryhmään: työssä olevat, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Tieto työmarkkina-asemasta perustui vastaajan itsensä ilmoittamaan tietoon. Työmarkkina-aseman mukaiset tarkastelut rajattiin 20–63-vuotiaisiin.
Koettu työkyky on 2000-luvulla kehittynyt eri ikäryhmissä eri suuntiin. Tutkimukset osoittavat, että vanhemmissa ikäryhmissä työkyky on parantunut, ja nuoremmissa ikäryhmissä työkyky on heikentynyt erityisesti 2000-luvun toisella vuosikymmenellä.
Työkyvyn heikentymisen ajoittuminen noin viidenkymmen vuoden ikään on pysynyt melko samanlaisena koko 2000-luvun.
Osatyökykyisten henkilöiden lukumäärä lisääntyi vuosien 2011 ja 2022 välillä voimakkaasti. Osatyökykyisten työllisyysaste oli vuonna 2022 korkeampi kuin vuosina 2000 ja 2011.
Osittain vammaisten yksilöiden osuuden määrä lisääntyi kaikissa työmarkkinaryhmissä, mutta erityisesti työttömissä. Osittain vammaisten työllisyysaste nousi hieman vuosien 2011 ja 2022 välillä.
Vuonna 2022 hieman yli puolet työttömistä arvioi itsensä täysin työkykyisiksi, noin 40 % osittain työkyvyttömiksi, ja 7 % täysin työkyvyttömiksi.
Terveysongelmien vaikutus työkykyyn
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2011 tekemässä kyselyssä (Taskinen 2012) selvisi, että 55 prosentilla Suomessa vakinaisesti asuvista 15–64-vuotiaista oli yksi tai useampi pitkäaikainen sairaus tai terveysongelma. Suomessa oli vuonna 2011 3,5 miljoonaa 15–64-vuotiasta. Näiden lukujen pohjalta on laskettu, että terveysongelmasta kärsiviä työikäisiä oli 1,9 miljoonaa.
Henkilöitä, joilla tämä terveysongelma rajoitti työntekoa, oli 600 000. Tällaisista osatyökykyisistä 400 000 oli työssä ja 200 000 työelämän ulkopuolella. Työelämän ulkopuolella olevista kolmannes eli 65 000 oli vielä halukkaita työhön.
Työkykyyn liittyvät ongelmat yleistyvät iän myötä. Vanhuuseläkeiän noustessa ikääntyneiden työntekijöiden osaamisen ja ammattitaidon ylläpito ja työn organisointi mahdollisia terveyshaasteita vastaavaksi on aikaisempaa tärkeämpää.
Työelämän muutokset ja nuorten aikuisten työkyvyn heikentyminen
Nuorten aikuisten työkyvyn ja -hyvinvoinnin heikentyminen on tullut esille useissa tutkimuksissa (Suutala ym. 2023; Kivimäki 2024). Tämä kehitys on huolestuttavaa, ja siksi on tärkeätä selvittää sen taustalla olevat syyt sekä löytää keinoja kehityksen pysäyttämiseksi. Useimmiten nuorempien ikäryhmien työkykyongelmien taustalla ovat mielenterveyteen liittyvät haasteet.
Työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia fyysisten vaatimusten vähetessä teknologisen kehityksen ja automaation seurauksena ja toisaalta psyykkisten ja kognitiivisten vaatimusten lisääntyessä ammattien muuttuessa yhä tietovaltaisemmiksi.
Työpaikkojen valmiutta tarjota työtä osatyökykyisille pitää kehittää, ja niillä on oltava joustavuutta mukauttaa työtehtäviä osatyökykyisten työkykyyn sopivaksi niin, että ammatillisen kuntoutuksen keinoja voidaan hyödyntää täysipainoisesti.
2010-luvulla on hallituskausittain toteutettu ohjelmia, joiden tarkoitus on ollut helpottaa osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jatkamista (Nevala ym. 2015; Mattila-Wiro ja Tiainen 2019; Oosi ym. 2023). Näistä ohjelmista on seurannut lainsäädäntömuutoksia, ja niiden puitteissa on toteutettu hankkeita, joilla esimerkiksi työkyvyn tuen palveluja on pyritty kehittämään.
Julkasun tiedot: Laaksonen, M., Koponen, P., Elovainio, M., Kainulainen, S., Lahti, J. & Koskinen, S. (2024). Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia? Työpoliittinen aikakauskirja 2025:1.