Sirpa Jokinen, 54: ”työelämällä on minulle vielä paljon annettavaa”

Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Sirpa Jokisen kotialbumi

Aivoverenvuoto pysäytti Sirpa Jokisen vain sairausloman ajaksi – tällä hetkellä hän tekee kahta osa-aikatyötä ja käynnistelee yrittäjänä omaa jalkahoitolaa. Jokinen sanoo nauttivansa työskentelystä lähellä ihmisiä.

Elettiin alkutalvea 2020. Sirpa Jokinen oli tehnyt iltavuoron töissä, ja kotiin tultaan hän tunsi itsensä tavanomaista väsyneemmäksi. Aamulla Jokinen heräsi päänsärkyisenä ja tokkuraisena – ja WC:ssä odotti outo yllätys.

– Tajusin, että olen yöllä käynyt oksentamassa vessan aika pahaan kuntoon, muistamatta siitä mitään. Soitin työreissulla olleelle miehelleni, että tuletko milloin kotiin, minulla on aika paha olo, Saarijärvellä Keski-Suomessa asuva Jokinen muistelee. Jokinen suostui puolisonsa vaatimuksesta soittamaan hätäkeskukseen.

Ensihoitajat tulivat käymään, Jokisen elin toimintoja mitattiin. Päänsärkyä epäiltiin migreeniksi.

Töihin kolmen kuukauden sairauslomalta

Siitä alkoi Jokisen lähes viikon kestänyt pallottelu perusterveydenhuollon, keskussairaalan ja Kuopion yliopistollisen sairaalan välillä.

– Vasta KYS:ssä selvisi, että minulla oli lukinkalvonalainen aivoverenvuoto. Sen oli aiheuttanut puhjennut aivovaltimon aneurysma. Kun en potenut rajua ja sietämätöntä päänsärkyä enkä saanut halvausoireita, ei vointiani osattu heti epäillä aivoverenvuodoksi.

Jokinen operoitiin, ja sairauslomalla hän oli kolme kuukautta.

– Jälkitarkastuksen ja neuropsykologisten testien jälkeen sain luvan palata töihin.

Kuulin olevani onnen tyttö, sillä vuoto ei jättänyt jälkeensä selkeästi havaittavaa haittaa. Mutta hyvin väsynyt minä olin. Podin myös tasapainohäiriöitä.

Mielialaoireet ilmaantuivat viiveellä

Vielä nykyisinkin väsymys ottaisi Jokisesta helposti vallan, ellei hän pitäisi jaksamisestaan tarkkaa huolta. Oppi oli kuitenkin haettava kantapään kautta.

– Sairauslomalta palasin töihin ruokakauppaan, täyspitkiin työvuoroihin. Kaupan meteli ja valot uuvuttivat minut niin pahasti, että olin aivan puhki jokaisen työpäivän jälkeen.
Syksyä kohti hänellä alkoi herätä tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan.
– Tunsin olevani laiska, saamaton ja aloitekyvytön – minä, työmyyrä! Saarijärven maalaislääkäri Kiminkiselle ihmettelinkin, että miten minusta voi tuntua siltä, että pääni meinaa levitä. Arvelin olevani masentunut.

Kiminkinen kirjoitti siltä istumalta Jokiselle lähetteen Kelaan ja Aivoliiton kuntoutuskeskus Suvituuleen. Kuntoutuksessa Jokinen oivalsi itsestään jotakin tärkeää.

– Aloin tosissani miettiä, mitä työelämältä haluan ja mitä jaksan.

Jokinen keksi, että voisi hakea töihin Saarijärven puuhapuisto Veijariin. Veijarin yrittäjä otti Jokisen innolla vastaan.

– Olen taustaltani ravitsemuspuolen ihminen, ja minun toivottiin ryhtyvän kehittämään puuhapuiston grilli- ja kahvilapuolta. Sovimme, että saan tehdä työtä osa-aikaisesti.

Uuden työn myötä Jokinen sai takaisin myös ison palan itsetunnostaan.

– Ymmärsin, että en olekaan laiska ja saamaton, olen vain vaatinut itseltäni sairastumiseni jälkeen liikaa. Tärkeää oli sekin, että pääsin tekemään työtä, jonka koen mielekkääksi.

Virtaa riittää opintoihin ja vertaistoimintaan

Jokisella on tällä haavaa monta rautaa tulessa. Puuhapuisto-työnsä ohessa hän toimii osa-aikaisesti henkilökohtaisena avustajana ja käynnistelee oman jalkahoitolan yritystoimintaa Saarijärven keskustassa.

– Kaikki kolme nykyistä työtäni ovat minulle henkisesti tärkeitä. Olen hyvin sosiaalinen ja pidän työskentelystä lähellä ihmisiä.

Osa-aikatöittensä ohella Jokinen opiskelee.

– Pääsin Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistoon opiskelemaan markkinointiviestintää ja sisällöntuotantoa. Kun tuli harjoittelujakson aika, pyysin saada tehdä senkin osa-aikaisesti. Suunnittelin kuluneena talvena eräälle taiteilijatutulleni julisteita ja lehtimainontaa.

Vapaa-aikanaan Jokinen on osallistunut Aivoliiton Koppi arjesta -verkkoryhmiin.

– Vertaistoiminta on antanut itsellenikin paljon. Haluan omalla tarinallani tsempata muita ja viestittää, että työelämällä voi olla myös sairauden jälkeen paljon annettavaa.

Vaikka uupumus syö välillä voimia, Jokinen luottaa jaksamiseensa. Avainsana on suunnitelmallisuus.

– Merkitsen kalenteriini paitsi työajat, myös lepopäivät. En rehki liikaa enkä enää jousta ulkoisten vaatimusten paineessa. Olen myös oppinut sanomaan tarvittaessa ei.

Koppi arjesta -ryhmät Tampereella, Oulussa ja Hämeenlinnassa – hae mukaan!

• Koppi arjesta -ryhmä on tarkoitettu työikäiselle AVH:n sairastaneelle, jolla sairauden jälkioireet ovat lieviä ja näkymättömiä.
• Ryhmän tavoitteena on auttaa tunnistamaan AVH:n jälkioireiden aiheuttamia muutoksia, tukea muuttuneessa elämäntilanteessa ja saada vertaistukea muilta saman kokeneilta.
• Tapaamisissa on mukana Aivoliiton vertaistukihenkilöitä tai kokemustoimijoita.
• Ryhmä kokoontuu noin kolmen kuukauden ajan ja on osallistujille maksuton.
• Järjestämme päivä-, ilta- ja verkkoryhmiä. Verkkoryhmä mahdollistaa osallistumisen myös muualta maakunnasta. Ryhmän koko on 6–10 henkilöä.
• Ryhmiin on jatkuva haku.
• Koppi arjesta -hanke toteutetaan vuosina 2022–2024. Hankkeella on STEA:n rahoitus.

Lue lisää: aivoliitto.fi/koppiarjesta

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)