Uusi vammaispalvelulaki huomioi työssä käymisen, mutta ei työllistymistä

Teksti: Jaana Pakarinen

Vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. 1.3.2023 eduskunta hyväksyi lain sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisena. Uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan 1.10.2023.

Uudella vammaispalvelulailla kumotaan Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Samalla muutetaan mm. kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia, sosiaalihuoltolakia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia ja mielenterveyslakia. Nämä ovat voimassa siihen asti, kun uusi laki tulee voimaan.

Vammaispalvelulain uudistus on nyt ehkä pitkän matkansa yhdessä päätepisteessä. Ns. Valas-lakia valmisteltiin ihan loppumetreille vuoden 2019 alkuun asti, jolloin lakivalmistelu keskeytettiin. Vates-säätiö on lausunut lakiesityksistä sen pitkän prosessin aikana, ja joka kerta lausunnon sisältönä on ollut yhdenvertaisuus työelämässä. Julkiselle vallalle on perustuslaissa asetettu velvollisuus edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Toteutuuko YK:n yleissopimuksen artikla 27?

YK:n vammaisia ihmisiä koskevan ihmisoikeussopimuksen artikla 27 kohdistuu työelämän oikeuksiin. Yhdenvertaisuuteen, työelämäsyrjintään, työn ja tehtävien mukauttamiseen, saavutettavuuteen, ammattikoulutukseen, yrittäjyyteen ja moniin muihin tärkeisiin asioihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Vammaispalvelulaissa, jos missä, tulee kiinnittää huomio myös artiklan 27 toteutumiseen.

Vammaispalvelulain tavoitteena on tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista, toteuttaa yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä poistaa esteitä, jotta nämä tavoitteet voisivat toteutua. Tarkoituksena on saada vammaisen henkilön kyvyt ja voimavarat täysimääräisesti käyttöön.

Vuoden 2017 lakiesityksessä todettiin, että vammaisuuden kuvaamisen lähtökohtana ei ole lääketieteellinen diagnoosipohjainen määrittely, vaan henkilön suhde ja mahdollisuudet osallistua ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä periaate on kulkenut mukana koko lakiuudistusprosessin. Uudessa laissa tämä periaate toteutuu.

Lain mukaisesti ihmisille turvataan laadultaan hyvät palvelut. Vammaisen henkilön mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti opiskeluun ja työhön varmistetaan riittävillä palveluilla.

Opiskeluun kuuluvan koulutussopimusjakson aikana työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä opiskelija saa kaiken sen henkilökohtaisen avun, joka oppilaitoksessakin on saatavilla. Työskennellessään avoimilla työmarkkinoilla tai yrittäjänä tulee vammaisen henkilön saada henkilökohtaista apua siten, että hänellä on kaikkien muiden kanssa yhdenvertaisesti mahdollisuudet työn tekemiseen, työssä etenemiseen ja elinkeinotoimintaan.

Vates-säätiö lausui toistuvasti lakiesityksistä, että lakiin tulisi saada kirjaus työhönvalmennuksesta työllistymistä edistävänä palveluna. Uudistettu laki toki mahdollistaa työn tekemisen, mutta työhönvalmennuksen mahdollisuus ei siihen tässä lakiuudistuksessa kuulu. Muunlainen valmennus kylläkin.

Yhdenvertainen liikkumisen mahdollisuus turvaa työssäkäyntiä

Työn tekemiseen liittyy yhdenvertainen mahdollisuus liikkumiseen. Uudistetun lain lähtökohtana on, kuten nykyisinkin, että vammaisten henkilöiden liikkuminen tapahtuu ensisijaisesti osana esteetöntä ja toimivaa julkista joukkoliikennettä (ml. kutsu- ja palveluliikenne). Liikkumisen tukea myönnetään, jos on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä pysty itsenäisesti käyttämään joukkoliikennettä ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Tukea voi saada työ- ja opiskelumatkoihin sekä työllistymistä tukevan toiminnan, työtoiminnan ja päivätoiminnan sekä muun tavanomaisen elämän matkoihin. Tuen toteuttamisen mahdollisuuksia ovat mm. perinteinen kuljetuspalvelu, auton tai muun kulkuneuvon käyttöoikeus tai taloudellisen tuen myöntäminen kulkuneuvon hankintaan. Liikkumisen tukea toteutetaan matkabudjetilla, joka määräytyy liikkumisen tarpeella. Budjetti on käytössä koko maassa. Tämä säännös helpottaa yrittäjinä toimivien vammaisten henkilöiden elinkeinon harjoittamiseen liittyvää liikkumista. Lain perusteluissa todetaan, että liikkumisen tuen jaksottamisesta päättää hyvinvointialue korkeintaan vuodeksi kerrallaan. Byrokratia ei siis vähene, ikään kuin vammaisuus päättyisi tai liikkumisen tarve lakkaisi vuodessa.

Uusi vammaispalvelulaki on erityislaki, jonka perusteella järjestetään erityispalveluita vammaiselle henkilölle, joka ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia, sopivia ja tavanomaisessa elämässä tarvittavia palveluita yleislakien perusteella. Sosiaalihuollon yleislakina sovelletaan sosiaalihuoltolakia ja terveydenhuollon yleislakina terveydenhuoltolakia. Vammaiset henkilöt saavat tarvitsemansa sosiaalihuollon palvelut ja tuen aina ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Vammaisten henkilöiden terveydenhuolto järjestetään yhdenvertaisesti muiden kanssa terveydenhuoltolain nojalla.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)