Iloa edistysaskeleista, tavoitteena työelämä
Olen Viivi Kivelä, 29-vuotias itähelsinkiläinen varhaiskasvatuksen opiskelija. Olen aiemmin keskeyttänyt hallintotieteiden opinnot ja työskennellyt eripituisissa työsuhteissa kaupan alalla. Olen kärsinyt toiminnanohjauksen ongelmista, hajamielisyydestä, toistuvasta masennuksesta, ahdistuksesta ja aikaansaamattomuudesta kaikessa mitä olen tehnyt, mutta tänä keväänä asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Löydettyäni netistä Itä-Helsingin Klubitalon opintovalmennuksen laitoin sinne saman tien sähköpostia. Muutamassa päivässä sainkin jo ensimmäisen tutustumiskäyntini.
Olen Viivi Kivelä, 29-vuotias itähelsinkiläinen varhaiskasvatuksen opiskelija. Olen aiemmin keskeyttänyt hallintotieteiden opinnot ja työskennellyt eripituisissa työsuhteissa kaupan alalla. Olen kärsinyt toiminnanohjauksen ongelmista, hajamielisyydestä, toistuvasta masennuksesta, ahdistuksesta ja aikaansaamattomuudesta kaikessa mitä olen tehnyt, mutta tänä keväänä asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Löydettyäni netistä Itä-Helsingin Klubitalon opintovalmennuksen laitoin sinne saman tien sähköpostia. Muutamassa päivässä sainkin jo ensimmäisen tutustumiskäyntini.
Olen keskustellut viikoittain opintovalmentajani Ainon kanssa siitä, mitä olen saanut tehtyä, mitä aion seuraavaksi tehdä, mistä asioista toivoisin Ainon muistuttelevan minua tai missä asioissa saatan tarvita tukea. Nämä ”tilannetsekkaukset” auttavat paljon, ja olen havahtunut usein siihen, etten itseasiassa tiedäkään, mikä jonkin työn tarkka palautuspäivä onkaan, tai että minulla on menoa seuraavana päivänä.
To do -listoilleni kuuluvat myös muut tärkeät askareet, kuten hammaslääkäriajan varaaminen, laskujen maksaminen, tukien hakeminen ja niin edelleen.
Korona-aikana talolle ei ole aina päässyt, mutta Klubitalolla on pyritty antamaan minulle ja muille opiskelijajäsenille mahdollisuus hommien tekemiseen talolla niin usein kuin mahdollista, ja olen monena päivänä päässyt yksin yhteen työhuoneeseen opiskelemaan. Klubitalolta myös soitetaan minulle joka aamu kahdeksalta ja kysytään, miten minulla menee, olenko jo aamutoimissa vai tarvitsenko ehkä vielä myöhemmin lisää tukea päivän käynnistämiseen. Hitaina aamuina työntekijä on saattanut olla jopa yli tunnin puhelimessa kanssani varmistamassa, että saan syötyä, puettua, pestyä hampaat ja lähdettyä ulos talosta. Kuten ilmeisesti monilla keskittymishäiriöisillä, ihan vain toisen ihmisen läsnäolo, vaikka hiljaa puhelimessa omia hommiaan tehden auttaa tekemään ne asiat, jotka oli tarkoitus tehdä.
Opintovalmentajani on muistuttanut minua jo ottamistani edistysaskeleista silloin, kun olen kokenut, etten onnistu missään enkä pärjää elämässä. Olen valtavan kiitollinen siitä, miten Klubitalolla minuun on aina jaksettu uskoa.
Toivon suorittavani loput opinnoistani tavoiteaikataulussa ja valmistuttuani meneväni töihin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Haaveilen säännöllisistä työajoista, palkallisista lomista, kaiken kaikkiaan ennakoitavasta, turvallisesta arjesta, jossa ei tarvitse Kelan tukien saamista jännittää.
Viivi Kivelä
Opiskelija