Selkeyttä tavoitteisiin ja tunne tarpeellisuudesta

Teksti: Jonna Kuusisto, toimitus Kati Savela
Kuva: Kati Savela

Jonna Kuusiston arkeen on tullut liikuntaa, ryhmätoimintaa ja lisää motivaatiota PARTY-hankkeen ja Kimmoke-toiminnan kautta.

Turkulainen Jonna Kuusisto kuuli PARTY-hankkeesta syksyllä 2015. Hiljalleen hän lähti mukaan pitkään työttömänä olleille tarkoitettuun toimintaan, ja on saanut tukea elämänhallintaansa. Viikko-ohjelmaan on tullut lisää toimintaa. Sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi ovat alkaneet kohentua. Kuusisto on myös halunnut antaa oman panoksensa itse saamiensa palveluiden kehittämiseen liittymällä PARTYn asiakasraatiin.

Jonna kertoo:

” Tutustuin aluksi PARTYn työntekijään, Jenniin. Hän auttoi minua, kun oli elämä palasina. Sosiaalityöntekijän kanssa oltiin keväällä sovittu kuntouttavasta työtoiminnasta, mutta työkkäristä ehdotettiin PARTYa. Se kuulosti hyvältä ja halusin mukaan. Tuntui kivalta ajatus, että ns. kaikki palvelut löytyvät saman katon alta.

Pääsin terveydenhoitajalle ja lääkärille ja asiat etenivät hiljalleen. Psykiatrian poliklinikan kautta saatiin vihdoin alulle yksityinen psykoterapia. Hommattiin myös paikka, johon pääsin kuntouttavaan työtoimintaan. Yhdeksän kuukauden jälkeen olisi tarkoitus vaihtaa paikkaa, mutta haluan jatkaa kuntouttavalla edelleen.

Liikettä ja kulttuuria elämään

PARTYn toimintaan kuuluu mm. Kimmoke-ranneke, jolla pääsee maksutta liikuntapaikkoihin ja kulttuuritapahtumiin. Niitä järjestetään ryhmille, mutta yksinkin voi mennä. Kimmokkeen kautta harrastan liikuntaa, lähinnä uimista. Ajatuksena on lisätä vielä muuta liikuntaa, vaikka naisten sähly tai kuntonyrkkeilyä, jos sitä on tarjolla. Hyödynnän Kimmokkeen tarjontaa sekä yksin että ryhmissä.

Kimmoketta olen hyödyntänyt myös kulttuuripuolella, eli osallistunut tapahtumiin, kuten museovierailuihin ja konsertteihin. Viimeisin taisi olla ajelu karting-radalla ja vierailu automuseolle.

PARTYsta ja Kimmokkeesta olen hyötynyt muutoinkin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut paljon uusia kokemuksia ja ehkä myös sellaista fiilistä, että mullakin on väliä jollekin. Liityin PARTYn asiakasraatiin. Nyt on ihmisiä, jotka haluu kuulla mitä mulla on sanottavana ja mitä mieltä oon asioista. On myös tavallaan terapeuttista olla seurassa, jossa moni painii samojen asioiden kanssa. Ei tule tunnetta ulkopuolisuudesta.

Työhistoriaa ja mietteitä työkyvystäni

Olin mennyt peruskoulusta ammattikouluun elintarvikelalalle, mutta opinnot jäivät kaksi kertaa kesken, toisella kertaa lopullisesti. Asuin tällöin vielä kotikaupungissani Porissa. Muutin Turkuun toukokuussa 2010. Porissa olin työskennellyt ravintola-alalla aloittaen lipunmyyjän hommista. Turussa en enää jatkanut näitä töitä, vaikka olinkin jonkun aikaa palkkatuella töissä Turun Seudun TST -yhdistyksessä.

Vuonna 2013 jäin palkkatukityöstä työttömäksi ja olen ollut työtön siitä asti. Työ oli SPR:n Kontti- kierrätystavaratalossa, jossa olin ensin puoli vuotta työharjoittelussa ja sen jälkeen neljä kuukautta palkkatuella. Samalla opiskelin myynnin ammattitutkinnon, joka on ensimmäinen ja ainoa tutkintoni.

En tiedä onko ravintola-ala enää mahdollinen, vaikka toisinaan sinne pieni kaipuu onkin. Koen kuitenkin, että paikkani on työssä, jossa saan kohdata ihmisiä. Asiakaspalvelu on mun juttu, siitäkin huolimatta, että oon vähän arka ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Teini-iässä sairastuin masennukseen ja sitä on siitä asti ollut toistuvasti eriasteisina, tälläkin hetkellä lievänä. Kärsin ahdistuksesta, joka on itselläni kai pahin toimintakykyyn vaikuttava asia.

Ennen myynnin ammattitutkintoa ajattelin, että kyllä Turusta töitä saa, onhan minulla vuosien kokemus asiakaspalvelusta. Vaan toisin kävi. Tutkinnon jälkeen oli kympin paperit koulusta ja vielä enemmän työkokemusta, mutta en saanut töitä siltikään. En ole eläissäni päässyt edes työhaastatteluun. En tiedä missä vika. Osittain pelkään, että mun ikäni (34 vuotta) vaikuttaa negatiivisesti. Myynti/asiakaspalvelutyö on ala, josta koko ajan potkitaan pihalle, ellei sitten lehtimyyjäksi halua. Ehkä on vain hankala työllistyä tässä taloustilanteessa, mutta se olisi kuitenkin se juttu, joka edelleen kiinnostaa.

Sairastelu ja univaikeudet syövät jaksamista

Fyysisestikin sairastelen paljon. Väsyn todella herkästi enkä esim. jaksaisi kahdeksan tunnin työpäiviä, saati kuudenkaan tällä hetkellä. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. En tiedä paljonko se vaikuttaa. Siihen on lääkitys, mutta en varsinaisesti koe sen hyödyttävän. Suvussa on paljon sairastelua äidin puolelta, ja usein mietin, onko se myös mun kohtalo. Äiti murehtii sitä. Hän on 54-vuotias eikä ole enää vuosiin kyennyt töihin.

Yhden lääkärin kanssa on tehty tutkimuksia mahdollisesta astmasta. Toisen lääkärin kanssa olemme puineet muita juttuja, jotka saattavat vaikuttaa kykyyni toimia. Psykiatrin kanssa käydään läpi testejä, joilla tutkitaan mm. olisiko minulla ADHD tai ADD. Kouluhistoriaani on vaikuttaneet oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Nämä yhdessä huonon minäkuvan ja itsetunnon kanssa vaikuttaa siihen, etten koe kykeneväni opiskelemaan hienoa ammattia. En usko, että mulla on sitä mitä siihen vaaditaan.

Aloitin siis vihdoin Kelan korvaaman psykoterapian ja toivon, että sitä kautta saan rakennettua itseäni, jotta tulevaisuudessa tietäisin paremmin kuka olen, mitä haluan ja mihin kykenen. Tietenkin fyysinen puoli pitäisi myös saada hoidettua. Olen vuosikausia kärsinyt uniongelmista enkä nuku ilman lääkkeitä, välillä en niiden kanssakaan. Toimintakykyni loppuu aika lailla pariin huonouniseen yöhön. Se aiheuttaa myös ahdistusta. Olen ollut PARTYlaisille suunnatussa unikouluryhmässä. Toivottavasti sieltä saaduista neuvoista on apua.

Voimia myös vapaaehtoistyöhön

PARTYsta saamani avun takia ehkä jaksan ja uskallan muutoinkin toimia. Viime vuonna sain kipinän lähteä mukaan paikallispolitiikkaan. Vaikka roolini paikallisyhdistyksessä on pieni, olen myös johtokunnassa, jossa suunnittelen muiden jäsenten kanssa sisältöä ja tapahtumia. Koen vahvasti, että heikommassa osassa olevia pitää auttaa, tukea ja kuunnella heidän mielipiteitään. Aiemmin en suunnitellut ikinä lähteväni politiikkaan.

Toiseksi sain innostuksen liittyä SPR:n ystävätoimintaan. Kävin koulutuksen ja rakennan sitä kautta aloitettua ystäväsuhdetta. Koen, että hyödyn siitä itse, sillä saan mielekästä tekemistä ja ehkä voin auttaa jotakuta, joka tällaista sisältöä kaipaa elämäänsä. Tällainen tuki olisi itsellekin joskus ollut tarpeen.

Sekä vapaaehtoistyö että puoluetoiminta aktivoivat ja pitävät jollain tavalla kiinni arjessa. Ilman apua ei olisi elämäni kyllä näin raiteillaan kuin se nyt tuntuu olevan.

Artikkeli on julkaistu lyhyempänä Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2017 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

KATSO VIDEO Jonnasta osoitteesta www.youtube.com (linkki aukeaa uuteen välilehteen) kirjoittamalla hakukenttään ”Jonna Kuusisto”.

PARTY-hankekokonaisuus oli ESR:n ja toimintakuntien rahoittama hanke. Vates oli yksi hankkeen toimijoista ja on järjesti koulutuksia ammattilaisille sekä teki viestintää.

Lisätietoa: https://www.vates.fi/vates/projektit/paattyneet-projektit.html#Party (linkki aukeaa uuteen välilehteen)