Tamrinki hiipui – pelisäännöt puuttuivat

15/11/2016

Osuuskunnasta työtä –juttusarja ilmestyi Kyvyt käyttöön –lehdessä 2/2016. Sarjan kaikki osat: Osuuskunnat kiinnostavat jälleen | Kiip-IT - pedagoginen osuuskunta | Taidokkaat - monimuotoinen osuuskunta | Kuntouttavasta työtoiminnasta osuuskuntalaiseksi | Tamrinki hiipui - pelisäännöt puuttuivat | Onko osuuskunnan jäsen palkansaaja vai yrittäjä?

Teksti: Tiina Jäppinen

Osuuskunta Tamrinkia oli perustamassa vuonna 2000 joukko innokkaita nuoria näkövammaisia. Mukana oli myös muutama näkevä vammainen henkilö. Osuuskunta perustettiin Tampereen seudun näkövammaiset ry:n projektin rahoituksella.

- Osuuskunta olisi voinut toimia ja se koettiin joustavana, koska kaikki eivät edes halunneet työtä kokopäiväisesti. Osuuskunta kaatui kuitenkin ihmisten välisiin kemioihin ja siihen, että toiminta ei koskaan kunnolla organisoitunut, pohtii osuuskuntaa perustamassa ollut jäsen Mari Ojala 16 vuotta osuuskunnan perustamisen jälkeen.

Ojala kertoo, että jäsenistä ei löytynyt ketään, joka olisi hoitanut yrityksen hallintoa. Siihen asti toimintaa oli vetänyt projektivastaava. Osuuskunnassa olisi tarvittu myös selkeä työjako ja toimenkuvat.

- Alussa oli käytössä projektirahaa, joka pikkuhiljaa väheni. Meidän olisi pitänyt valmistua siihen, että eletään omilla tuloilla, eikä projektirahalla eli panostaa heti alussa oikeaan työnhankintaan ja palkansaantiin.

Osuuskunta toimi muutaman vuoden. Jäsenet toimivat ryhmissä. Osa teki verkkosivuja kokopäiväisesti, osa kirjoitti litterointeja ja osa teki käsityötuotteita.

Ojalan mielestä on tärkeää, että henkilökemiat toimivat ja osuuskunnassa on sovittu selkeästi, mitä kukin tekee. Hän koki, ettei voinut tehdä työtään riittävän itsenäisesti.

- Meiltä puuttui myös markkinointi. Yhteishenki ei riittänyt siihen, että joku olisi keskittynyt myyntiin. Kaikki vain touhusivat sitä, mitä oli sillä hetkellä työn alla, eikä kukaan miettinyt tulevaisuutta ja miten toimimme jatkossa ilman tukia, muistelee Ojala.

Nykyisin Mari Ojala on aktiivinen yhdistystoimija. Hän toimii Tampereen seudun näkövammaisten hallituksessa sekä yhdistyksen opinto- ja virkistystoimikunnissa sekä on naisverkostovastaava. Hän järjestää ja osallistuu erilaisiin tapahtumiin, harrastaa liikuntaa ja kulttuuria. Ojala tekee edelleen erilaisia keikkatöitä.

Ojalan mielestä osuuskunnan etuna on, että siinä voi kokeilla, mikä olisi oma ala. Osuuskunta on kevyempi ratkaisu harjoittaa ammattiaan kuin ryhtyä suoraan yrittäjäksi. Osuuskunnassa keikkatyö on helpompaa, koska on yksi palkanmaksaja.

Osuuskunta on edelleen olemassa, vaikkakin nimellisesti. Ojala ei pidä täysin mahdottomana, etteikö toimintaa voisi aloittaa uudelleen.

- Toiminta pitäisi organisoida hyvin, tapaamisia pitäisi olla riittävän usein ja kaikkien ääntä tulisi kuulla. Lisäksi henkilökohtainen avustaja auttaisi henkilöä tarvittaessa silloin, kun pitää mennä esimerkiksi asiakkaan luokse. Näin mukana ei tarvitse olla muita osuuskuntalaisia, sanoo Ojala. Osuuskunta on hyvä, joustava vaihtoehto.