KeKosta aluetoiminnaksi

 

Perustiedot:

Nimi: KeKo - Kehittämisen koordinaatiohanke

Lyhyt kuvaus hankkeesta:
Vates-säätiön KeKo-hanke toteutettiin vuosina 2017–2019 STEA:n avustuksella. Hankkeessa koottiin alueittain työllistymistä edistävät kolmannen sektorin toimijat yhteen ja tuettiin näiden yhteistä kehittämis- ja projektityötä. Tarkoituksena oli rakentaa Vatesin valtakunnallisen toiminnan rinnalle alueiden omaan työllisyystoiminnan kehittämistä tukeva malli. Käytännössä hankkeessa järjestettiin maakunnittain verkostotilaisuuksia, joihin kutsuttiin mukaan laajasti alueen työllisyystoimijoita kaikilta sektoreilta.

Toteutuspaikka: Valtakunnallinen

Kohderyhmä:
Osatyökykyisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työssä pysymistä ja työhön pääsemistä edistävät kolmannen sektorin toimijat, jotka toteuttavat tai suunnittelevat työllistämistoimintaa (neuvontaa, ohjausta, palveluja jne.) Lisäksi kohderyhmään kuului myös muut välityömarkkinatoimijat ja julkisen sektorin työllisyystoimijat.

Hankkeen tavoitteena oli:

1. Rakentaa Vatesin valtakunnallisen toiminnan tueksi alueellista järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden työllistämistoimintaa tukeva ja sen vaikutuksia parantava toimintamalli. Vates toimi projektissa sateenvarjomaisesti, toiminnan koordinoijana ja toimijoiden yhteen kokoajana.
2. Nostaa työllistymisen tuen ja palvelujen osuutta ja profiilia niiden järjestöjen ja toimijoiden keskuudessa, joilla on siihen kiinnostusta ja/tai tarvetta, mutta ei riittävästi resursseja.
3. Turvata yhteisellä kehittämisellä järjestöjen elinvoima, vahvuuksien säilyminen ja haluttuna kumppanina pysyminen rakenteellisissa ja hallinnollisissa uudistuksissa (sote, maakuntauudistus, kuntien työllistämistehtävä). Tavoitteena oli myös kannustaa mm. yhteisten hankkeiden tekemiseen ja/tai yhteiseen vaikuttamistyöhön.
4. Rakentaa monitoimijainen yhteistyöverkosto, jonka avulla pidetään yhteyttä maakuntiin.

Alkuun

KeKo-hanke käynnistyi huhtikuussa 2017, jolloin elettiin maakunta-, kasvupalvelu- ja sote-uudistuksen aikaa. Järjestöillä oli kova huoli siitä, millä tavoin omien organisaatioiden kohderyhmät (esim. vammaiset, osatyökykyiset ja muut erityistä tukea tarvitsevat henkilöt) huomioidaan muutoksissa. Lisäksi järjestöjä mietitytti elinvoiman säilyttäminen tulevaisuudessa kaikkien muutosten keskellä. Aloitimme hankkeen tutustumalla eri maakuntien toimijoihin ja kartoittamalla työllisyydenhoidon kentän tilannetta, hankkeita ja jo olemassa olevia verkostoja. Ilmeni, että kehittämistarpeet ovat hyvin samankaltaisia alueesta riippumatta. Toimijat toivoivat ennen kaikkea saavansa tietoa tulevista muutoksista. Apua toivottiin myös mm. ohjauskäytäntöjen, markkinaosaamisen ja vaikuttavuuden kehittämiseen.

Alun ilmapiirin jälkeen työllisyydenhoidon toimintaympäristö on ollut jatkuvassa muutoksessa. Hankkeen toimintakauden aikana Suomessa on aloittanut uusi eduskunta ja hallitus. Hallitusohjelmaan on kirjattu työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin, minkä takia myös osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen edistämiseksi on kirjattu useampi toimenpide. Hallitusohjelmassa on huomioitu myös järjestöjen toiminnan turvaaminen tulevaisuudessakin. Ensi vuonna käynnistyvät jälleen kuntakokeilut ja sote-uudistuksen valmistelua jatketaan. KeKo-hankkeen kolmen toimintavuoden aikana järjestöt pääsivät jo melko hyvin mukaan muutosten valmisteluryhmiin, ja nyt onkin tärkeää jatkaa aktiivista toimintaa, jotta järjestöt pysyvät muutoksissa mukana jatkossakin. Järjestöt tarvitsevat edelleen apua oman osaamisen esille tuomiseen.

Yhteistyökumppanit olivat hankkeessa erityisen tärkeitä ja monia tilaisuuksia järjestettiin yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Yhteistyökumppanit mahdollistivat erilaisten kohderyhmien tavoittamisen ja suurempien tilaisuuksien järjestämisen. On ollut ilo huomata, että yhteistyötä kanssamme on haluttu myös jatkaa. Kiitos luottamuksesta!

Työllisyystoimijoiden yhteistyön koordinoinnille on edelleen suuri tarve kaikissa maakunnissa. Vain eri toimijoiden yhteistyön avulla voidaan onnistua tuon 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisessa. Siihen tarvitaan ihan meitä kaikkia.

Miksi KeKo?

Vates-säätiöllä oli ennen KeKo-hanketta kaksi muutakin alueille suuntautuvaa hanketta, Aktivera resurser (2013–2015) ja Välityömarkkinat osana työelämää (2014–2015), joiden aikana jo todettiin tarve alueellisen kehittämistoiminnan jatkumiselle, sillä myös toimintaympäristön muutokset olivat jatkuvia. Työllisyyden kuntakokeilut olivat päättyneet 2015 ja uusia suunniteltiin vuosille 2017–2018. Samoin suunnitteluvaiheessa olivat sote-, maakunta- ja kasvupalvelu-uudistukset. Samanaikaisesti järjestötoimijat kokivat rahoitusväylien kaventuneen, kun mm. palkkatuen määrärahoja oli vähennetty.

Toimintaympäristön muutosten seurauksena kolmannella sektorilla oli havaittavissa tietynlaista paikallaan junnaamista ja epävarmuutta kehittämistoimenpiteiden suhteen. Epäselvää tulevaisuutta oli vaikea ennustaa, minkä takia toiminnan kehittäminenkin koettiin haastavaksi. Järjestöjen väliset kilpailuasetelmat olivat myös järjestöjen kokemuksien mukaan yleistyneet, kun erityisesti palveluntuottajajärjestöt kilpailivat samojen hankintojen kilpailutuksissa. Kaikkien näiden seurauksena työllistymistä edistävien järjestöjen elinvoima oli vaarassa hiipua. Samalla oli huoli siitä, millä tavoin osatyökykyisille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille tarjotut palvelut pysyvät muutoksissa mukana.

Aiempien hankkeiden aikana oli myös huomattu, ettei työllistymistä edistävillä toimijoilla ole koordinoijaa kaikissa maakunnissa, joka varmistaisi tiedonkulun toimijoiden välillä ja kokoaisi toimijoita yhteisten teemojen ympärille. Toimijat eivät myöskään tunteneet toisiansa kovin hyvin kaikilla alueilla, mikä vaikeutti yhteistyön ja yhteiskehittämisen puuttumiseen. Vates-säätiöltä toivottiin konkreettisesti ja säännöllisesti alueille jalkautuvaa toimintaa sekä tietoa työllisyydenhoidon kentältä eri alueilta.

Mitä KeKossa tehtiin?

Hankkeessa tehtiin heti alkuvaiheessa valtakunnallinen verkkokysely järjestö- ja työllisyystoimijoille, jotta saatiin selville eri toimijoiden tarpeita. Kyselyssä selvitettiin lähes kaikkien maakuntien työllisyystoimijoiden välinen verkostotilanne, hankkeisiin osallistuminen, keskeisimmät yhteistyötahot ja työllisyyden ajankohtaiset asiat. Lisäksi hankepäällikkö ja korkeakouluharjoittelija tapasivat lähes jokaisesta maakunnasta muutamia toimijoita joko kasvotusten tai Skypen välityksellä ja syvensivät tarvekartoitusta.

Kyselyiden ja tapaamisten pohjalta alettiin suunnitella hankkeen toimintaa. Käytännössä hankkeen toiminta tarkoitti maakunnissa järjestettäviä verkostotilaisuuksia. Hankesuunnitelmassa oli ensisijaisesti tavoitteena koota yhteen työllistymistä edistäviä järjestötoimijoita, mutta hankkeessa huomattiin pian, että toimijoilla on tarve kaikkien työllisyystoimijoiden yhteisille tapaamisille. Näin ollen verkostotilaisuuksiin kutsuttiin kolmannen sektorin lisäksi myös julkisen sektorin työllisyystoimijoita, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä oppilaitosten työntekijöitä.

Verkostotilaisuuksia järjestettiin kolmen vuoden aikana yhteensä 38, joissa oli yhteensä 1290 osallistujaa. Osallistujista noin 60 prosenttia oli kolmannelta sektorilta. Tilaisuuksien sisällöt suunniteltiin aina vastaamaan alueiden todellisia tarpeita. Alkuun teemat päätettiin ensimmäisen kesän tapaamisten ja tehdyn alkukartoituksen ja myöhemmin hankkeessa kerätyn palautteen perusteella. Tilaisuuksia suunniteltiin myös yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa, sillä kaikki tilaisuudet pyrittiin lähtökohtaisesti järjestämään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Monessa maakunnassa esimerkiksi STEA:n rahoittamat Järjestö 2.0 -hankkeet lähtivät mukaan yhteistyökumppaneiksi.

Käytännössä vuoden 2018 tilaisuuksissa keskityttiin hyvin vahvasti maakunta-, sote- ja kasvupalvelu-uudistuksiin. Verkostotilaisuuksissa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja eri valmisteluryhmistä ja järjestöt saivat tietoa, missä vaiheessa uudistuksissa oltiin menossa ja miten järjestöt voisivat olla mukana toiminnassa. Tilaisuuksissa tuotiin myös järjestöjen omaa ääntä vahvasti esille. Vuoden 2019 tilaisuuksissa keskityttiin edelleen työllisyydenhoidon ajankohtaisasioihin, mutta myös työllisyyspalveluiden kilpailutuksiin ja työnantajayhteistyöhön.

Vuoden 2018 aikana hanke oli mukana myös SuomiAreenalla, Kuntamarkkinoilla ja Vates-päivillä. Lisäksi hankkeessa järjestettiin kolmen koulutuspäivän kokonaisuus Satakunnassa toimiville työllistymistä edistäville järjestöille.

Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelma ja Verkostokiihdyttämö

Yksi merkittävimmistä KeKon tapahtumista syntyi hankkeen järjestämän verkostotilaisuuden seurauksena Pirkanmaalla syksyllä 2018, jolloin silloisessa Pirkanmaan maakuntavalmistelussa työskennellyt maakuntavalmistelija Irene Impiö toi esille, että Pirkanmaalle olisi hyvä saada kolmannen sektorin kehittämisohjelma. Hankkeessa tartuttiin heti ehdotukseen ja kehittämisohjelman sisältöä alettiin suunnitella heti saman tilaisuuden työpajoissa.

Suunnitelmien pohjalta hankepäällikkö teki tarkemman suunnitelman kehittämisohjelmalle. Suunnitelma esiteltiin keväällä 2018 Pirkanmaan maakuntavalmistelulle ja TE-toimistolle. Suunnitelmaan tehtiin tarkennuksia yhdessä ja kehittämisohjelma aloitettiin maaliskuussa 2018, jolloin mukaan oli tullut myös Tampereen kaupunki. Kehittämisohjelma koostui Verkostokiihdyttämöstä ja kahdesta Järjestöklubista. Pirkanmaan maakuntavalmistelulta saatiin rahoitus Verkostokiihdyttämölle ja Järjestöklubien kulut jaettiin KeKo-hankkeen, Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan TE-toimiston kesken.

Verkostokiihdyttämö-toimintamalli kehitettiin yhteistyössä Pirkanmaan TE-toimiston, Tampereen kaupungin ja Etula Group Oy:n kanssa. Verkostokiihdyttämössä tarjottiin valmennusta markkinoilla toimimiseen seitsemälle järjestölle ja kahdeksalle yritykselle. Kiihdyttämöön oli erillinen haku, jossa selvitettiin hakijaorganisaation taustoja ja kokemuksia palvelutuotannon suhteen sekä motivaatiota osallistua kiihdyttämöön. Kiihdyttämön maksimiosallistujamääräksi sovittiin 15 toimijaa. Hakijoita tuli seitsemästä yhdistyksestä ja kahdeksasta yrityksestä, jolloin kaikki hakijat tulivat valituksi.

Kiihdyttämössä osallistujat tutustuivat toisiinsa ja arvioivat mahdollisuuksiaan yhteistyöhön speed dating -menetelmän avulla.Menetelmässä kaikki osallistujat juttelivat lyhyen hetken toistensa kanssa ja arvioivat yhteistyömahdollisuuksia numeroasteikolla. Arviointien perusteella konsultti muodosti osallistujista kaksi ryhmittymää, jotka alkoivat suunnitella, minkälaista yhteistyötä toimijat voisivat tehdä. Samalla kiihdyttämössä tarjottiin valmennusta palvelujen vaikuttavuuteen, markkinaongelmien tunnistamiseen, palvelujen muotoiluun ja yhteistyömuotoihin liittyen. Verkostokiihdyttämössä oli seitsemän viikon aikana kuusi valmennuspäivää ja valmennustunteja kertyi yhteensä 32.

Verkostokiihdyttämön tuloksena syntyi kaksi konsortiota, joissa oli molemmissa sekä yhdistyksiä että yrityksiä. Molemmat konsortiot osallistuivat Pirkanmaan ELY-keskuksen järjestämään uuden työllisyyspalvelun kilpailutukseen. Toinen konsortioista tuli valituksi, mutta myös toinen konsortio on jatkanut yhteistyötä kilpailutuksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kiihdyttämön tulokset olivat todella hyviä ja kaikki osallistujat kokivat osallistumisen hyödylliseksi.

Kiihdyttämön onnistumisen avaimina olivat eri sektoreiden ammattiosaamisen yhdistäminen ja hyödyntäminen sekä Pirkanmaan maakuntavalmistelun rahastosta myönnetty rahoitus konsultin kustannuksiin. Muita kustannuksia kiihdyttämöön tuli kahvikuluista ja jokainen kiihdyttämön suunnitteluun osallistunut henkilö käytti työaikaansa ja osaamistaan kiihdyttämön toteutuksessa. Verkostokiihdyttämöstä on kiinnostuttu myös muissa maakunnissa.

Verkostokiihdyttämön speed dating -toimintamallia hyödynnettiin KeKo-hankkeessa myöhemmin Uudellamaalla järjestetyssä työpajassa, jossa järjestötoimijat ideoivat yhteisiä hankkeita. Hanketyöpajan tuloksena syntyi kaksi ryhmittymää, jotka alkoivat suunnitella konkreettisesti yhteisiä hankkeita. Työpajassa huomattiin, että Verkostokiihdyttämössä kehitetyt toimintamallit ovat siirrettävissä myös muuhun työryhmätyöskentelyyn.

Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelmaan sisältyi myös kaksi Järjestöklubia, jotka olivat hyvin samankaltaisia kuin KeKon muut verkostotilaisuudet. Järjestöklubien teemoja olivat palvelumuotoilu ja palveluiden vaikuttavuus. Molemmissa tilaisuuksia kuultiin yksi pidempi johdatuspuheenvuoro aiheeseen sekä muita lyhyempiä asiantuntija- ja kokemuspuheenvuoroja.

Hankkeen julkaisut

Hankkeessa toteutettiin useampi julkaisu. Kyvyt käyttöön Extra -lehtiä tehtiin kaksi kappaletta: Yhdistetään järjestöjen voimat ja taidot (2018) ja Yhteinen vaikuttamistyö (2019). Lisäksi vuonna 2019 julkaistiin Verkostot ja kumppanuus - Järjestöt työllisyyden edistäjinä -käsikirja, jossa käsitellään työllisyydenhoidon yhteistyötä. Käsikirjan pohja rakennettiin yhdessä työllisyysasiantuntijoiden kanssa eri puolella maata järjestettävissä työpajoissa ja siinä jaettavat hyvät käytännöt ovat myös tulleet kentän toimijoilta. Julkaisu tarjoaa kättä pidempää olemassa olevien yhteistyöverkostojen vahvistamiin ja uusien muodostamiseen.

38	verkostotilaisuutta
4	Käsikirja-työpajaa
14	maakuntaa
3,3	tilaisuuksien palautteiden keskiarvo (asteikolla 1-4)
Yli 1 200	osallistujaa, joista noin 60 % kolmannelta sektorilta
2	Kyvyt käyttöön Extra -lehteä
	Yhteinen vaikuttamistyö -lehti (pdf)
	Yhdistetään järjestöjen voimat ja taidot (pdf)
	Käsikirja

 

Hankkeen tulokset

KeKo-hankkeen ensimmäisenä tavoitteena oli rakentaa Vates-säätiön valtakunnallisen toiminnan tueksi toimintamalli, joka tukee alueellista kolmannen sektorin toimijoiden työllistämistoimintaa ja sen vaikutuksia. Vates toimi projektissa sateenvarjomaisesti toiminnan koordinoijana ja toimijoiden yhteen kokoajana. Toimintamalli tarkoitti käytännössä maakuntien verkostotilaisuuksia, joita järjestettiin alueiden ydintoimijoiden kanssa yhteistyössä. Hankkeessa hyödynnettiin myös alueilla valmiiksi olevia verkostoja.

Kohderyhmän, yhteistyökumppanien ja hankkeen työntekijöiden mukaan toimintamallin avulla työllistymistä edistävien järjestöjen työn merkitys tiedostettiin maakunnissa aiempaa paremmin. Toimintamalli mahdollisti hyvien käytäntöjen levittämisen eri alueiden välillä, mistä seurasi työllisyystoimijoille uusia kehittämisideoita. Malli lisäsi alueilla tehtävää yhteistyötä ja toimijat tulivat eri alueilla tietoisemmaksi toistensa toiminnoista. Syvennetyn palautekyselyn mukaan 53 % hankkeen toimintaan osallistuneista löysi uusia yhteistyökumppaneita eri tilaisuuksissa. Hankkeen toimintamallin tuloksena Vates sai tärkeää tietoa eri alueilta ja alueiden keskinäisestä erilaisuudesta. Tietoa hyödynnettiin hankkeen lisäksi koko säätiön toiminnan suunnittelussa. Palautteet myös osoittivat, että hankkeessa onnistuttiin luomaan laaja-alainen yhteistyöverkosto ja johtamaan sitä.

Toisena tavoitteena oli nostaa työllistymisen tuen ja palvelujen osuutta sekä profiilia niiden järjestöjen ja toimijoiden keskuudessa, joilla on siihen kiinnostusta tai tarvetta, mutta ei riittävästi resursseja. Työllisyystoimijat toivat palautteissaan esille, että kehittämisringeissä syntyi uusia ideoita, joilla he voivat nostaa työllistymisen tuen palveluita toiminnassaan. Syvennetyn palautteen mukaan tilaisuuksissa löytyneiden uusien yhteistyökumppaneiden kanssa on suunniteltu mm. asiakasyhteistyötä, yhteisiä koulutuksia ja hankkeita sekä muodostettu uusia, pienempiä verkostoja.

Tilaisuuksien palautteissa ilmeni, että muutamat toimijat, joilla ei ennestään ollut työllistämistoimintaa, olivat kehittämisringissä saatujen tietojen myötä alkaneet pohtia, miten he voisivat omassa toiminnassaan lisätä osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Lisäksi toimijoita kannustettiin osallistumaan esimerkiksi kilpailutuksiin yhdessä, sillä harvalla yksittäisellä järjestötoimijalla on niin laajaa palveluvalikoimaa, jota suuret kilpailutuskokonaisuudet vaativat.

Kolmantena tavoitteena oli turvata yhteisellä kehittämisellä järjestöjen elinvoima, vahvuuksien säilyminen ja haluttuna kumppanina pysyminen rakenteellisissa ja hallinnollisissa uudistuksissa. Tavoitteena oli myös kannustaa yhteisten hankkeiden ideoitiin ja yhteiseen vaikuttamistyöhön. Hankkeiden hakemista ei ole pidetty itseisarvona, mutta toimijoita kannustettiin siihen ja kehittämisringeissä pohdittiin eri tarpeita ja teemoja aiheeseen liittyen.

Hankkeen konkreettisimpia vaikuttamistuloksia oli aiemmin mainittu Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelma. Vaikuttamistuloksia ovat myös kaikki viestit, joita kehittämisrinkeihin osallistuneet valtion, maakuntien ja kuntien edustajat ovat vieneet eteenpäin. Merkittävä vaikuttamistyöstä syntynyt muutos tapahtui myös kohderyhmässä itsessään: järjestötoimijat heräsivät oman toimintansa kehittämistarpeisiin ja ymmärsivät, että oma osaaminen pitää tehdä näkyväksi, jotta elinvoima, järjestöjen vahvuudet ja tuetun työn monipuoliset palvelut säilyvät. Ennen kaikkea tilaisuuksiin osallistuneet ymmärsivät yhteistyön merkityksen järjestöjen elinvoiman säilyttämisessä. Yhdessä vaikuttamalla ja yhdessä toimintoja kehittämällä järjestöjen ääni kuuluu kauemmas.

Alun perin neljänneksi tavoitteeksi kirjattiin uuden arviointivälineen rakentaminen. Hankkeen toiminnan tarkentuessa tavoite kuitenkin muutettiin, sillä arviointivälinettä ei nähty kentällä tarpeellisena tai ajankohtaisena. Hankkeen uutena neljäntenä tavoitteena oli rakentaa Vates-säätiön monitoimijainen yhteistyöverkosto (ns. järjestöjen yhteistyöagentit), jonka avulla pidetään yhteyttä tuleviin maakuntiin. Monitoimijainen yhteistyöverkosto sisältyi ensimmäisen tavoitteen mukaiseen työllistämistoimintaa tukevaan ja sen vaikutuksia parantavaan toimintamalliin. Tätä varten muodostettiin keskeisten ydintoimijoiden verkosto, joka toimii tiedonvälittäjänä Vatesin ja eri maakuntien välillä molempiin suuntiin. Verkosto jatkaa toimintaansa ja sen ydintoimijat saavat ammatillista vertaistukea sekä jakavat hyviä käytäntöjä. Vates saa verkoston kautta tietoa eri alueiden työllisyystoimijoiden tarpeista. Lisäksi verkoston avulla suunnitellaan alueiden yhteistyön kehittämistoimintaa. Verkostossa on tällä hetkellä noin kolmenkymmentä toimijaa, pääosin Vatesin taustayhteisöistä ja kolmannelta sektorilta.

Työntekijöiden tänä vuonna tekemän itsearvioinnin mukaan hankkeessa on onnistuttu erinomaisesti yhteistyökumppaneiden tavoittamisessa ja eri yhteistyötahojen tarpeiden huomioinnissa. Myös yhteistyökumppanien sitouttamisessa toimintaan ja tavoitteisiin on onnistuttu hyvin. Onnistumisia on edistänyt hyvä tiedonkulku koko säätiön henkilöstön kesken. Kaiken kaikkiaan tilaisuuksien palautteissa korostuu kohderyhmän kokemus tilaisuuksien hyödyllisyydestä: tilaisuuksissa on saatu uusia ideoita, yhteistyökumppaneita ja ajankohtaista tietoa työllisyydenhoidon kentältä. Sen vuoksi tilaisuudet myös on koettu hyvin hyödyllisiksi: asteikolla 1-4 (1=heikko, 4=kiitettävä) kaikkien tilaisuuksien keskiarvo oli 3,3.

Kaikkien suoritettujen arviointien mukaan hanke saavutti hyvin hankesuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita, vaikka hankkeessa oli niukat henkilöstöresurssit. Vaikuttavien tilaisuuksien tuloksena hanke vahvisti järjestöjen roolia luotettavina kumppaneina maakunnissa. Vaikka maakunta-, sote- ja kasvupalveluvalmistelut pysähtyivät, oli järjestöjen oman roolin löytyminen hyödyllistä tulevissa rakenteellisissa tai lainsäädännöllisissä uudistuksissa sekä niiden valmisteluissa. Eri työllisyystoimijat tavoitettiin erittäin hyvin. Jatkuvan arvioinnin ja tarvekartoitusten avulla sekä kohderyhmän ja yhteistyökumppaneiden kanssa yhteistyössä luotiin onnistunut toimintamalli, joka on edesauttanut hankkeen muidenkin tavoitteiden saavuttamista.

”Kaikki toimi ja asiantuntijuus näkyi sisällössä ja järjestelyissä”
”Sain paljon uusia kontakteja, tietoa järjestöjen toiminnasta ja ideoita oman hankkeen kehittymiseen.”
”Herätti ajatuksia, miten oma yhdistykseni voi osallistua ja vaikuttaa”
”Toivon, että näitä järjestettäisiin säännöllisesti. Tarvitsemme tahon, joka meidät kokoaa yhteen.”

 

Hankkeen toiminnalle oli todellinen tarve

Hankkeessa opittiin paljon työllisyydenhoidon toimialasta, verkostoista sekä hanketyöskentelystä. Hankkeen aikana huomattiin, että käytännössä suurempia ja eri alueita kattavia työllisyysverkostoja on hyvin vähän. Maakunnat ovat keskenään erilaisia, vaikka Suomi on suhteellisen pieni maa. Alueiden yhteistyörakenteet ovat muodostuneet pitkien aikojen kuluessa, eikä rakenteita muuteta äkkinäisesti. Maakunnissa on myös erilaisia vakiintuneita käytäntöjä, eivätkä kaikki hyvät käytännöt ole sellaisenaan siirrettävissä alueelta toiselle. Alueen työllisyydenhoidon kentän dynamiikkaan vaikuttavat myös muut alueelliset erityispiirteet.

Yleisesti hankkeen aikana vahvistui tuntemus siitä, että toimijat tuntevat toisensa huonosti ja pelkästään tutustumiseen ja toisten toimintojen esittelyyn kannattaa varata aikaa. On pieniäkin alueita, joilla toimijat tekevät vain vähän yhteistyötä keskenään. Toimijoilla ei välttämättä ole riittävästi resursseja yhteistyön systemaattiseen rakentamiseen, eikä yhteistyötä aina koeta tärkeänä. Järjestöjen väliset kilpailuasetelmat hidastavat osaltaan yhteistyöverkostojen muodostumista, kun järjestöt joutuvat käytännössä kilpailemaan samoista avustus- ja rahoituslähteistä sekä asiakkaista. Jatkuvassa muutoksessa oleva toimintaympäristö on toisaalta pakottanut järjestöt pohtimaan verkostojaan ja löytämään uusia yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi järjestöjen ja yritysten väliset konsortiot ovat vielä melko harvinaisia työllisyydenhoidon kentällä.

Hankkeessa saatiin hyvää palautetta siitä, että verkostojen koordinoinnista vastaa alueen ulkopuolinen, neutraali taho. Ylipäänsä verkostojen koordinointi vaatii sellaisia resursseja, joita melko harvalla toimijalla on. Monet järjestötoimijat kokevat, ettei heille välitetä riittävästi tietoa tapahtuvista muutoksista ja ajankohtaisista asioista. Tämän takia mahdollisiin muutoksiin varautuminen voi olla haastavaa. Alueilla tarvitaan edelleen keskustelua ja sopimista siitä, mitä toimintoja kukin tekee. Tällä hetkellä toimijoilla on liikaa päällekkäisiä ja sisällöltään samanlaisia palveluja. On kaikkien etu, jos palvelutarjontaa saadaan laajennettua ja kohdistettua paremmin eri ihmisten tarpeita vastaavaksi. Yhteistyökumppaneita pitäisi osata etsiä myös uusilta sektoreilta ja tehdä rohkeita uusia avauksia yhteistyömahdollisuuksia kehittäessä.

Työllisyydenhoidon kentällä kehittämistä kaipaavat käytännöt ovat usein hyvin samankaltaisia alueesta riippumatta. Apua kaivataan työnantajayhteistyöhön, uusien yhteistyökumppaneiden löytämiseen sekä asiakkaiden palveluprosessien kehittämiseen. Samojen teemojen toistuminen on vahvistanut kokemusta siitä, että hankkeen toiminnalle on ollut suuri tarve. Hankkeessa opittiin myös paljon työllistymistä edistävien järjestöjen vahvuuksista ja erilaisista kehittämistarpeista. Järjestöt todella tuntevat kohderyhmänsä ja heidän tarpeensa, minkä takia järjestöjen vahvaa asiantuntijuutta pitäisi hyödyntää enemmän eri sektoreilla. Tätä varten järjestöt tarvitsevat työkaluja oman osaamisensa esille tuomiseen. Lisäksi tarvitaan lisää keinoja alueiden hankkeissa syntyneiden tietojen ja osaamisen juurruttamiseen hankkeiden päätyttyä. Jatkossa järjestöjen yhteishankkeet ja yhteispalvelut ovat tärkeitä työllisyyden edistämisessä.

Hankkeesta kohdennetulle avustukselle

STEA myönsi Vates-säätiölle kolmen vuoden määräaikaisen kohdennetun avustuksen, jonka avulla jatketaan KeKossa aloitettua aluetoimintaa. Aluetoiminnassa jatketaan samoilla toimintamalleilla kuin tähänkin asti, toimijoiden ja alueiden kehittämistarpeita kuunnellen. Tarkoituksena on myös vahvistaa alueiden välistä benchmarkkausta ja pysyä edelleen aallon harjalla.

Aluetoiminnassa alueille koottujen verkostojen kanssa tehtyä työtä jatketaan entistä tavoitteellisemmin. Yhteishankkeiden suunnittelulle kehitettyä työpajatoimintamallia on tarkoitus levittää muihinkin maakuntiin. Samoin Pirkanmaan kehittämisohjelmassa kehitettyä Verkostokiihdyttämö-mallia varten etsitään uusia yhteistyökumppaneita muistakin maakunnista ja jatketaan toimintamallien kehittämistä. Myös hankkeen loppupuolella tehtyä käsikirjaa hyödynnetään aluetoiminnassa jatkossakin.

Toiminnan vakiinnuttamisessa on apuna myös hankkeen aikana koottu alueyhteyshenkilöiden verkosto. Jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi alueyhteyshenkilö, jonka kanssa koordinaattorit suunnittelevat jatkossa alueen toimintaa. Alueyhteyshenkilöille järjestetään verkoston sisäisiä koulutuksia ja tapaamisia. Alueilla tarvitaan edelleen sitä neutraalia tahoa, joka kokoaa toimijat yhteen.

KeKo-hankkeessa saatiin aikaa hyviä tuloksia, mutta työtä on edelleen tehtävänä. Myös tulevaisuudessa on tärkeää kiinnittää huomiota järjestöjen resurssien turvaamiseen ja panostaa yhteistyöverkostojen vahvistamiseen.