Tulosperusteinen hankinta on mahdollisuus, mutta vaatii huolellisuutta ja asiakastarpeiden ymmärrystä

01.03.2024

Teksti: Ruut Uurtimo

Tulosperusteinen työllisyyspalvelujen hankinta on ajankohtainen aihe TE25-uudistuksen lähestyessä. Uudistukseen sisältyvä rahoitusmallin muutos ohjaa kuntia tarkastelemaan palvelujen työllisyysvaikutuksia aiempaa tarkemmin. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen (YYO) tuoreessa selvityksessä kerättiin tietoa siitä, millaisilla tulosperusteisilla malleilla yhteiskunnallisilta yrityksiltä hankitaan työllisyyspalveluja ja millaisen mallin ne näkevät toimivimpana.

Työllisyyspalvelujen hankinnassa voidaan käyttää perusteena joko suoritteita tai tuloksia. Suoriteperusteisessa hankinnassa tilaaja hankkii ennalta määriteltyjä toimenpiteitä, kuten asiakaspäiviä palvelussa. Tulosperusteisessa hankinnassa logiikka on toinen: hankinnan kohde määritellään halutun tuloksen – asiakkaalle tuotetun hyödyn tai vaikuttavuuden – kautta. Niinpä tulosperusteisessa hankinnassa keskeisiä ovat mittarit, joiden kautta tuloksen saavuttamista arvioidaan (Tirronen, Hakari & Stenvall 2014).

Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että tulosperusteisuus on kasvussa työllisyyttä tukevien palvelujen kentällä. Selvityksen 25:stä työllisyyspalveluja tarjoavasta yhteiskunnallisesta yrityksestä yhteensä 14 toimijalla oli haastatteluhetkellä tulosperusteinen sopimus tai sopimuksia. Tulosperusteinen hankinta yhteiskunnallisilta yrityksiltä on tällä hetkellä varsin kirjavaa, sillä käytössä on monenlaisia tulosmalleja. Yhteistä on kuitenkin se, että kaikissa selvitykseen sisältyneissä sopimuksissa oli kiinteä rahoitusosuus ohjaustyöhön, puhtaasti tulosperusteisia malleja ei siis ollut.

Yleisimmin tulosperusteita käytettiin kuntouttavan työtoiminnan ja työhönvalmennuspalvelujen hankinnassa. Tyypillisesti tulospalkkio maksetaan kertakorvauksena ja palvelu päätetään, kun tulos on saavutettu. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja ammattiin johtavan tutkinnon aloitus lasketaan tuloksiksi lähes kaikissa malleissa. Muiden etenemisaskelten kohdalla sopimuksissa on paljon eroja. Tavallisesti on kyse joidenkin satojen eurojen kertakorvauksesta, joissakin tapauksissa jopa yli 2000 euron palkkiosta. Erilaisia käytäntöjä on myös sen suhteen, miten tulosten saavuttamista seurataan ja raportoidaan.

Selvityksen perusteella yhteiskunnalliset yritykset suhtautuvat vaikuttavuuden tarkempaan seurantaan positiivisesti. Moni näkee myös tulosperusteisissa malleissa etuja, mikäli tietyt reunaehdot otetaan huomioon. Keskeistä on asiakastarpeen ja -tavoitteiden huomioiminen tulosmallia määriteltäessä. Asiakastarpeet on huomioitava myös palvelun kestossa ja valmennuksen määrässä. Pelkästään tulokseen perustuvaa rahoitusmallia ei pidetä hyvänä.

Huolellinen markkinavuoropuhelu ja pohjatyö ovat olennaisia tekijöitä onnistuneen tulosmallin rakentamisessa. Lisäksi innovatiiviset hankintamallit, joissa palveluhankinta perustuu tilaajan ja tuottajan tiiviiseen yhteistyöhön, vaikuttavat olevan yksi keino asiakastarpeita vastaavien ja tuloksellisten hankintojen tekemiseen. Jotta tulosmalleissa voidaan huomioida erilaiset asiakastavoitteet, tarvitaan valtakunnallinen mittari toimintakyvyn muutosten arviointiin. Pohjana on syytä hyödyntää jo olemassa olevia mittareita. Tällaisia ovat esimerkiksi Kykyviisari, Työelämätutka, sosiaalisen vahvistumisen mittari ja osallisuusindikaattori.

Riittävä resursointi on edellytys tulosten syntymiselle. Moni haastateltu tunnisti selvän tarpeen yksilölliselle valmennuspalvelulle osan asiakkaista kohdalla. TE25-uudistuksen myötä kunnat ovat isojen kysymysten äärellä: hankitaanko halvemmalla niin kutsuttua massapalvelua, vai panostetaanko aiempaa enemmän yksilöllistä tukea, työnantajayhteistyötä ja työssä pysymisen tukea painottaviin palveluihin?

Lähde:
Tirronen, Anniina; Hakari, Kari ja Stenvall, Jari (2014) Tulosperusteinen palvelujen järjestäminen julkisella sektorilla -kirjallisuuskatsaus. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 4/14.