Migreeni ja työhyvinvointi
09.08.2023
Kirjoittaja: Sari Viitasaari
Tekstin editointi: Marianne Pentikäinen
Kuva: iStcok
Migreeni ilmenee yksilöllisesti ja voi vaikuttaa merkittävästi opiskeluissa etenemiseen sekä työelämässä jaksamiseen. Työikäisten naisten keskuudessa (15–49-vuotiaiden ikäryhmässä) migreeni on tautitaakaltaan merkittävin elämää ja työntekoa haittaava sairaus. Migreeniä esiintyy työikäisillä naisilla noin kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä.
Työkyvyn heikkeneminen ei migreeniä sairastavilla yleensä näy. Se voi johtaa siihen, ettei työkykyä tueta tarpeeksi eikä oikea-aikaisesti.
Työ- ja toimintakyky heikentyy jo ennen migreenikohtausta. Työteho voi palautua kohtauksen jälkeen melko nopeasti, mutta työkyvyttömyys voi pahimmillaan kestää useita päiviä. Olisi tärkeää levätä, kunnes migreenikohtauksen jälkitilakin on kokonaan ohi. Hoitamattomana migreeni voi pahentua ja kroonistua.
Kansainvälisessä kyselytutkimuksessa 70 % osallistuneista kertoi migreenin vaikuttaneen työhönsä. Vaikutuksia työhön ovat esimerkiksi keskittymisvaikeudet, työtehon lasku ja poissaolojen määrä. Merkittävä haaste on myös ymmärryksen puute sairautta kohtaan työyhteisössä.
Migreeniä sairastava esittää olevansa työkykyinen
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan osatyökykyinen on ihminen, jolla on käytössä osa työkyvystä ja halu työkyvyn käyttämiseen. Moni migreeniä sairastava ei kuitenkaan kutsuisi itseään lähtökohtaisesti osatyökykyiseksi, vaikka migreenin vaikutus työkykyyn olisi ajoittain tosi merkittävä.
Sairauspoissaolojen syyksi kirjataan usein joku muu kuin migreeni. Luultavasti mahdollisten seuraamusten pelossa ei uskalleta tai haluta kertoa, että on poissa työstä migreenin vuoksi, ja siksi mennään lääkäriin jostain 
muusta syystä.
Työnantaja ja migreeniä sairastava ovat yhdessä vastuussa siitä, että migreeniä sairastava voi menestyä työssään. Työntekoa helpottavat muun muassa joustava työaika ja työskentely kotona, mikäli työ sen mahdollistaa. Huomiota tulisi kiinnittää työskentelyolosuhteisiin kuten esimerkiksi valaistukseen, ääniin, ergonomiaan ja lepomahdollisuuteen pimeähuoneessa myös työpaikalla. Yksilölliset tarpeet ja migreenikohtaukselle altistavien tekijöiden minimointi tulisi huomioida jo tilojen suunnitteluvaiheessa.
Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että migreeniä sairastavaa ymmärretään ja hän saa tarvitsemaansa tukea. Työpaikalla tulisi olla avoin ilmapiiri, jotta sairaudestaan voi turvallisesti kertoa ilman pelkoa leimautumisesta. Näin migreeniä sairastavan ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa tai ylimääräistä stressiä sairaudestaan ja sen vaikutuksista työhön.
Osatyökykyisenä työelämässä
Malla Hiltunen on sairastanut teini-ikäisestä asti migreeniä. Hän on opiskellut muun muassa bioanalyytikoksi. Hän oli unelmatyössään kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Kun migreeni aktivoitui, päänsäryt ja muutokset työkyvyssä alkoivat heti.
Työterveysneuvotteluissa mietittiin jatkoa ja Hiltuselle haettiin ammatillista kuntoutusta. Hän pääsi työkokeiluun omaan työpaikkaansa.
– Kävin erilaisia työpisteitä läpi omassa mikrobiologian labrassa sekä myös viereisessä kemian labrassa eikä mikään sopinut enää minulle, hän toteaa.
Laboratoriosta hallintoon
Työn mukautus vei pois laboratoriotyöstä hallinnon ja henkilöstöhallinnon puolelle, jossa Malla Hiltunen työskenteli lähes 15 vuotta. Työolosuhteiden järjestelytuen avulla työhuoneen seinämaalit himmennettiin, valaistusta muutettiin ja ergonomia tarkistettiin.
Terveyshaasteet jatkuivat ja migreeni kroonistui. Hiltunen sai osakuntoutustuen ja mittavat lääkekokeilut aloitettiin. Hän koki syyllisyyttä sairauspoissaoloista ja terveydenhuollon kuormittamisesta. Hän pelkäsi myös työkyvyn menettämistä. Masennusdiagnoosin nostaminen päädiagnoosiksi mahdollisti osatyökyvyttömyyseläkkeen.
Tilanne muuttui, kun uusi työterveyslääkäri otti vastuun kokonaisvaltaisesta hoidosta. Selvisi, ettei työpaikalla pystytty enää tekemään mitään. Hiltunen irtisano tiin lopulta yhteisymmärryksessä.
Tilanne tuntui pahalta ja itsetunto romahti, tuli ammatti-identiteettikriisi.
– Toisaalta tuli myös lupa levätä. Se oli suuri helpotus itselle, hän toteaa.
Työkokeilusta töihin
Myöhemmin Hiltunen alkoi pohtia työhön paluuta. TE-palveluissa mietittiin seuraavia askelia ja ammatillista kuntoutusta haettiin uudelleen onnistuneesti.
– Päädyttiin työkokeiluun. Menin järjestökentälle, missä sain runsaasti onnistumisen kokemuksia, Hiltunen kertoo.
Hän työllistyi työkokeilupaikkaansa, jossa löytyi sopiva työskentelytapa ja -rytmi. Migreenioireilu väheni. Nyt hän työskentelee 15 tuntia viikossa ja hänellä on mahdollisuus etätyöhön, liukuvaan työaikaan ja omatahtisuuteen. Yhtään sairauspoissaoloa ei ole vielä tullut.
Prosessin aikana Hiltunen joutui olemaan itse sinnikäs ja aktiivinen.
– Joskus kun ei jaksa niin ei jaksa. Sitten voi minun mielestäni luovuttaa, että sanoa: ”Nyt mä en jaksa, auttakaa joku mua.”
Englanninkielisiä tutkimuksia:
https://bit.ly/Migraine_disability
https://bit.ly/Global_studySuomen Migreeniyhdistys järjesti toukokuussa Migreeni työelämässä – osatyökykyisyys -webinaarin yhteistyössä Vates-säätiön kanssa. Webinaarin tekstitetty tallenne on katsottavissa Suomen Migreeniyhdistyksen Youtube-kanavalla.
Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Extra -lehdessä 1/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)
Kommentointi
Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!