Mitä asiantuntemus tarkoittaa työllisyyspalveluiden kehittämisessä?

21.02.2019

Tässä artikkelissa Tuija Oivo ja Hilkka Halonen vastaavat Vatesin kysymyksiin siitä, miten paikallis- ja valtakunnan tason asiantuntijuutta pitää käytännössä yhdistää kehitettäessä työllistämisen edistämiseen liittyviä toimintoja ja palveluja.

Tuija Oivo ( jatkossa TO) toimii työ- ja elinkeinoministeriössä työllisyys- ja yrittäjyysosaston osastopäällikkönä. Tuija Oivo toimi toisena selvityshenkilönä Osatyökykyisten reitit työelämään -selvityksessä, joka julkistettiin 15.11.2018.

Hilkka Halonen ( jatkossa HH) on Meriva Oy:n toimitusjohtaja, joka on toiminut aiemmin myös Oktetti ry:n puheenjohtajana. Meriva Oy on yksi Vatesin 46 taustayhteisöstä.

Mikä on asiantuntijoiden rooli ja merkitys työllisyyspalvelujen kehittämisessä?

TO: Asiantuntijoiden rooli voisi olla suurempikin, vaikka meillä on perinteitä vuoropuheluun. Luonnollisesti uudistusten ja lainsäädäntöhankkeiden valmistelussa on työryhmätyöskentelyä ja lausuntomenettelyä, joissa asiantuntijoita kuullaan. Olisi kuitenkin hyvä käydä vaikkapa temaattisia aivoriihiä yhdessä. Tällöin asiantuntijarooli voisi olla aloitteellisempi kuin nyt. Tulisi myös kuulla ja arvioida enemmän tehtyjen uudistusten toimeenpanon onnistumista. Yhteisen kehittämisen jatkumo voisi olla tavoitetila.

HH: Työllisyydenhoidon asiantuntijat ovat avainasemassa työllisyyspalvelujen polun kehittämisessä. Erityisesti työ- ja toimintakyky- arvioinnissa moniammatillisuuden merkitys on välttämätön (terveystoimi, työpajat, muut toimijat). Asiantuntijan avulla rakennetaan yhdessä asiakkaan kanssa häntä eteenpäin vievä polku.

Alussa tarvitaan arvioinnin asiantuntemusta. Sen jälkeen tuki on yksilöllistä valmentamista ja suunnitelman toteutumisen seurantaa asiakkaan kanssa. Samalla arvioidaan, tarvitaanko lisäpalveluja tai tavoitteen tarkennusta. Tuen tarve ja asiantuntemuksen merkitys korostuu eri nivelkohdissa. Juuri niissä pettymysten ja polulta syrjäytymisen vaara on suurin.

Kuntien työllisyysyksiköissä tunnetaan paikalliset työmarkkinat, mikä auttaa asiakasta polun varrella. Valtakunnallisten asiantuntijoiden ja heidän ylläpitämiensä verkostojen merkitys linjatyötä tekevien ammattilaisten tukena on erittäin suuri. Uuden valtakunnallisen ja kansainvälisen tiedon sekä toimivien käytänteiden levittäminen ei oikeastaan muuten
voisi onnistua.

Keneltä ja minkälaista asiantuntemusta odotetaan ja on pystytty hyödyntämään?

TO: Koska työllisyyspalveluiden toimijoita on paljon, on arvokasta saada tietoa koordinoidusti. Välityömarkkinatoimijoiden verkosto on osoittautunut erittäin toimivaksi. Tutkimustiedon merkitys korostuu ministeriön tietotarpeissa.

Vaikka asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja kuulemista on pyritty lisäämään, on se silti todella vaatimatonta etenkin uudistusten valmisteluvaiheessa. Asiantuntijoilla on tärkeä rooli sekä asiakastarpeiden esiin nostamisessa että heidän kuulemisensa järjestämisessä.

HH: Työhönkuntoutusta ja –valmennusta tarjoavilta toimijoilta odotetaan välillä lähes ihmeitä. Kuntoutuksen rinnalla tehdään ja arvioidaan suunnitelmia asiakkaan tiedot, taidot ja toiveet huomioiden. Lisäksi vahvistetaan motivaatiota ja asiakasta tuetaan käytännön asioissa.

Pitkään yhteiskunnan laidalla työttömyyden takia eläneet ovat jääneet digisuomen ja työelämän muutosten ulkopuolelle. Tulosta toki syntyy, mutta siihen tarvitaan aikaa. Asiakasryhmiä ei voi verrata toisiinsa, haasteet ovat aivan eri mittaluokassa.

Miten asiantuntijuus ja sen tarve on muuttunut / muuttumassa?

TO: Maailman monimutkaistuessa asiantuntijatiedon tarve edelleen kasvaa. Tutkimuksen ja arvioinnin tulisi olla monialaista, monitieteellistä ja politiikkasektorit ylittävää. Esimerkiksi taloustieteen ja sosiaalitieteiden välistä yhteistyötä tulisi vahvistaa.

HH: TE-palvelujen muutokset ja henkilökohtaisen palvelun vähentyminen ovat tuoneet mukanaan sen, että palveluntuottaja ja kunnan työllisyyspalvelut ovat kehittäneet omia palveluitaan sisällyttämällä niihin TE-toimistolle ennen kuuluneita tehtäviä.

Muutostahdissa sujuvasti digimaailmassa liikkuva palveluntuottajakin on ymmällään. Palvelut ovat pirstaloituneet ja yhä hankalammin saavutettavissa. Asiakkaiden joustavampi liikkuminen eri palvelusopimuksilla ja palveluntuottajien välillä tehostaisi palvelun oikea-aikaisuutta.

Henkilökohtaisen palvelun tarve pysyy jatkossa osalla asiakkaista. Palveluntuottajien on hyvä tiedostaa tämä omien palvelujen kehittämistyössä. Työhönkuntoutukseen on sisällytettävä kuntoutuksen lisäksi ohjausta ja neuvontaa, nivelvaiheissa rinnalla kulkemista jne. Tähän kaikkeen pitää varata niin valtakunnallisten asiantuntijoiden tukea ja kehittämiskoordinaatiota kuin taloudellisia resurssejakin!

Millaiselle asiantuntemukselle on juuri nyt kysyntää?

TO: Vaikuttavuuden arviointi on keskeistä. Se on myös vaativaa. Kustannus-hyöty- analyysit työllistämiseen tehtyjen panostusten kannattavuudesta ovat edelleen aika lailla lapsenkengissä. Niin ikään kansainvälisten kokemusten ja uudistusten vertailu ja analysointi on yhä tärkeämpää. Myös uudenlaisten rahoitusmallien rakentamiseen ja soveltuvuuden arviointiin tarvitaan osaamista.

Toimintaympäristön isojen ajurien, kuten globalisaatio, tekoäly, työn murros, ja alustatalous, vaikutuksesta meidän instituutioihimme ja rakenteisiimme tarvitaan ymmärrystä ja analysointia.

HH: Työhönkuntoutuksen ja –valmennuksen lisäksi työpaikalla tarjottavalle valmennukselle on kysyntää. Seinättömän pajan kehittelyä tarvitaan edelleen. Työpajatyyppisessä työhönkuntoutuksessa ja -valmennuksessa pajaympäristöjen kehittämiseen tulee myös kiinnittää huomiota. Työmarkkinat ovat murroksessa, joten myös pajaympäristöjen pitää uudistua.

Artikkeli on julkaistu joulukuussa 2018 Kyvyt käyttöön Kehittyvä työ -extralehdessä (pdf aukeaa uuteen välilehteen)