Avotyötoiminnasta palkkatyöhön
25.09.2018
TEKSTI: Tiina Jäppinen
KUVAT: Minna Makkonen
Joensu
ussa kehitysvammaisia henkilöitä on totuttu näkemään avotyötoiminnassa alueen yrityksissä ja esimerkiksi kaupungin päiväkodeissa. Asenteet työnantajilla ovat silti tiukassa, jos avotyö pitäisi muuttaa työsuhteeksi ja maksaa palkkaa.
Sosiaaliohjaajat Senja Asikainen ja Sanna Hamunen päättivät tehdä asialle jotain. He työskentelevät Siun soten eli Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän vammaispalveluissa toimintakeskus Majakassa.
Majakka järjestää työikäisille vaikeavammaisille ja kehitysvammaisille henkilöille päivätoimintaa, työtoimintaa, avotyötoimintaa sekä tarjoaa tuetun työllistymisen palveluita.
– Majakan toimintakeskuksen asiakkaista käy avotyössä 37 henkilöä. Kun pääsimme mukaan Kehitysvammaliiton Palkkaa mut -hankkeeseen, huomasimme, että muualla Suomessa kehitysvammaiset olivat meidän aluetta enemmän palkkatyössä, toteaa Asikainen
Asikainen ja Hamunen kyseenalaistivat, miksi työsuhdetta, jossa henkilö on tehnyt vuosikausia avotyötä jopa hyvin itsenäisesti ravintolassa, autokorjaamossa tai päiväkodissa, ei voisi muuttaa palkkasuhteiseksi. Ensin se halusivat selvittää, mitä mieltä avotyöntekijät ovat tilanteesta.
– 70 prosenttia heistä halusi vaihtaa työnsä palkkatyöhön. Perustimme Majakkaan ryhmän, jossa alettiin harjoitella työ- elämätaitoja.
Kaksi muutti avotyötoiminnan heti palkkasuhteeksi
Kun asiasta keskusteltiin työnantajien kanssa, tilanne olikin jo toinen. Avotyötä tarjoavista vain kaksi vaihtoi heti avotyötoiminnan palkkatyöhön.
– Emme silti alkaneet purkaa avotyösopimuksia, koska asiakkaat toimivat mieluimmin työpaikoilla kuin toimintakeskuksessa, perustelee Asikainen.
Jotkut ovat voineet tehdä avotyötä samassa paikassa kymmenenkin vuotta. Jatkossa Majakka tekee avotyösopimuksia vain lyhyeksi aikaa. Asiakkaat halutaan ohjata avoimille työmarkkinoille.
– Avotyön sijaan nuorille opiskelijoille voidaan etsiä myös koulutussopimuspaikkoja ja työnhakijoille työkokeilupaikkoja avotyöpaikkojen sijaan, muistuttaa Asikainen.
Jalka oven väliin
Kun avotyötoiminnan paikat oli kierretty, seuraavaksi naiset jalkautuivat Joensuun keskustan yrityksiin. He kävivät yhden päivän aikana 30 työnantajan luona. Tukena oli Kehitysvammaliitosta Palkkaa mut -hankepäällikkö Simo Klem, joka kannusti heitä laittamaan jalkaa rohkeasti yritysten oven väliin.
– Yrittäjät eivät tienneet, että olemme tulossa. Meillä oli mukana esite ja kävelimme vain ovesta sisään,
nauraa Asikainen.
Kolmikko vieraili vaate- ja ruokakaupoissa, leipomoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa.
– Työnantajalle pitää kertoa selkeästi myös työntekijästä koituvat kustannukset. Tarjosimme osa-aikaisia tekijöitä avustaviin tehtäviin. Kerroimme myös tuesta, mitä työnantaja ja työntekijä saavat työsuhteen aikana.
Yritykset ottivat kävijät myönteisesti vastaan ja olivat aidosti kiinnostuneita asiasta.
– Kierros poiki muutaman työkokeilupaikan, vaikka muuten päivä ei johtanut vielä työllistämiseen. Sain kuitenkin pitkän listan yrityksistä, joihin olemme yhteydessä jatkossa, sanoo Senja Asikainen.
Mistä aikaa työhön ohjaukseen?
– Siun Sotessa ei ole tällä hetkellä yhtään nimettyä työvalmentajaa. Me teemme tätä työtä muun työn ohessa. Täällä työllistämisen mallia ollaan vasta rakentamassa, mutta kiinnostus on suurta ja ymmärrystä kyllä löytyy, kertoo Asikainen luottavaisin mielin.
Työn ohjausta tarvitaan myös työpaikan löytymisen jälkeen. Tarvitaan monta yhteydenottoa, keskustelua ja tapaamista ennen kuin työsopimus on allekirjoitettu.
– Kun työ ja työpaikka alun työhönvalmennuksen jälkeen tulevat asiakkaalle tutuksi, pystyy lievästi kehitysvammainen henkilö jatkamaan työelämäänsä itsenäisesti yleensä nopeasti. Työpaikalla käydään ja ollaan yhteyksissä myös työsuhteen aikana, kertoo Asikainen.
Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)