Avotyön sijaan palkkatyöhön

ti helmik. 28 12:42:00 2017

Helsingin kaupungissa on jo 20 vuoden ajan pyritty avotyötoiminnan sijaan ohjaamaan asiakkaita tuetun työllistymisen palveluihin. Tämä onkin avannut palkkatyöhön väyliä, joiden myötä asiakkaat saavat kiinnityksen työmarkkinoihin. Asiakkaat ansaitsevat palkkaa ja maksavat veroja sen sijaan, että he nostaisivat eläkettä ja käyttäisivät kalliimpia palveluita. Kaupunki säästää tässä.

Vates-säätiö teki Helsingin kaupungin toiminnasta kustannusanalyysin 2000-luvun alussa. Selvityksessä arvioitiin silloisten asiakkaiden vaihtoehtoisia palveluja ja kustannuksia ilman tuetun työllistymisen palvelua. Selvitys osoitti toiminnan erittäin kustannustehokkaaksi eli tuetun työllistymisen asiakkaat ”tuottivat” kaupungille takaisin työvalmennuksen kustannukset mm. maksamalla veroja, luopumalla eläkkeistä ja esimerkiksi kalliimmista päivä- ja työtoiminnan palveluista.

Päivä- ja työtoiminnan käyttöpäivähinta vaihtelee palvelun tuottajasta riippuen 80–120 euroa päivältä, työvalmennuksen kustannus on keskimäärin 20 euroa päivä. Siten palvelu on edelleenkin kustannustehokasta, koska asiakkaat eivät tarvitse raskaampia palveluja.

Nykyään työelämään avoimille työmarkkinoille suuntautuville kehitysvammaisille henkilöille ei (Helsingissä) haeta automaattisesti eläkettä. Mutta kuinka tähän on tultu? Itsestään ja heti tulokset eivät ole tulleet.

Helsingin sosiaalivirastossa tehtiin vuonna 1994 päätös lähteä kehittämään kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Alkuvaiheessa puhuttiin vielä avotyöstä, mutta osallistuminen Vates-säätiön hallinnoimaan EU:n rahoittamaan kehittämishankkeeseen muutti tavoitteen niin, että aloimme tavoitella kehitysvammaisten henkilöiden palkkatyön kehittymistä.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi, eli ei yhtään työpaikkaa, mutta kehitysvammaisten toimintakeskuksissa oli lähes 100 innokasta työkokeilijaa. Monella halukkaalla oli jo kokemusta avotyöstä ja monista työtehtävistä toimintakeskuksissa. Suunnanmuutos palkkatyömahdollisuuksien kehittämiseen vaikutti työvalmentajien työhön selkeästi niin, että painopiste siirtyi hoiva-ajattelusta markkinointiin ja työvalmennukseen.

Kahdenkymmenen vuoden toiminta-aikana asiakaskunta on laajentunut niin, että kehitysvammaisten henkilöiden lisäksi tuetun työllistymisen palveluissa on henkilöitä, joilla on erilaisia oppimisen haasteita.

Työllistymisen palveluja saa noin 200 helsinkiläistä erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä sosiaali- ja terveysviraston omassa ja ostopalveluina hankituissa tuetun työllistymisen palveluissa. Työvalmennuksesta vastaa 13 työvalmentajaa.

Palkkatyössä on noin 130 henkilöä, joista 82 henkilöä on jättänyt hakematta eläkeratkaisuja toimeentulonsa turvaksi. Valtaosa heistä saa kuitenkin palkkatukea. Työaika on keskimäärin 6 tuntia päivässä ja tuntipalkka keskimäärin 10 euroa. Karkeasti arvioiden nämä henkilöt saavat palkkaa keskimäärin 1200 euroa kuukaudessa ja maksavat veroja noin 150 000 euroa vuodessa.

Nuoret, heidän vanhempansa, opetushenkilöstö ja sosiaalityö ovat usein toiveikkaan halukkaita kokeilemaan nuoren kohdalla ensin työelämää. Myöhemmin työn rinnalle voi ottaa eläkkeen, mikäli voimavarat eivät riitä kokoaikaiseen työhön.

Työllistymisen merkitystä ei pidä arvioida ainoastaan kunta- ja valtiotalouden näkökulmasta. On tärkeä muistaa työn terveyttä ja elämänlaatua nostava merkitys kaikille ihmisille, ei vähiten erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

Kirjoittaja
Tuula Poikonen
vammaistyön johtaja
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

Lähde:
Ylipaavalniemi, Pasi (2004): Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä – toiminnasta ja hyödyistä. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto selvityksiä 2004:4.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Työllistämisinvestointi eXtra -lehdessä 1.12.2014