Vierasblogi: Näkökulmia työhön kuntoutumiseen ja sen uudistamiseen
03.06.2024
Kuntoutusta on uudistettu viimeisten kahden vuosikymmenen ajan reippaasti. Kaksi etappia ansaitsee tässä tarkemman huomion. Kuntoutuksen uudistamiskomitea oli järeä keino, johon Suomessa on tartuttu vain kaksi kertaa. Valtioneuvosto asetti kuntoutuksen uudistamiskomitean vuonna 2016 ja sen mietintö valmistui 2018.
Toinen merkittävä foorumi oli KunFo, kuntoutuksen tutkimuksen ja koulutuksen foorumi, jonka asetti opetus- ja kulttuuriministeriö yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Foorumi työskenteli vuosina 2021-2023. Kuntoutuksen uudistamiskomitealla ja KunFolla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia myös työhön kuntoutumiseen. Reflektoin seuraavassa asiaa yhdistäen tarkasteluuni henkilökohtaisia kokemuksiani.
Kuntoutuskomitean tavoitteena oli ”yhdenvertainen, kustannustehokas ja ohjattava järjestelmä, jolla vahvistetaan kuntoutujaa pärjäämään omissa toimintaympäristöissään”. Komitean yksimielinen mietintö sisältää 55 ehdotusta. Moni ehdotuksista eteni lainsäädäntövalmisteluun, osa taas on otettu käyttöön toimintatapaparannuksina.
Komitean työllä on ollut paljon vaikutuksia koko kuntoutuksen kenttään. Se paalutti kuntoutuksen käsitettä ja loi sille ajan henkeä ja teoriaa vastaavan sisällön: ”Kuntoutus on kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista lähtevä suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. --- Kuntoutus tukee kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, itsenäistä elämää, työllistyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Kuntoutus on osa hyvinvointipalvelujärjestelmää ja edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluja ja etuuksia”. Tämä määrittely on ohjannut sittemmin lukuisten kuntoutusta kehittävien työryhmien ja kuntoutuksen ammattilaisten toimintaa.
Kuntoutuksen uudistamiskomitea huomioi poikkeuksellisella tavalla työelämän ulkopuolella olevien työikäisten kuntoutuksen ja esitti siihen useita uudistuksia. Mietintö piirsi kuvaa palvelujärjestelmän pirstaleisuudesta ja siitä, miten hankalaa työelämän ulkopuolella olevan työikäisen ihmisen on saada apua työ- ja toimintakykynsä parantamiseen ja työhön kuntoutumiseen. Kuntoutuja jää liian usein yksin, koska kopinottaja ja järjestelmässä navigoija puuttuu.
Komiteatyöskentelyn aikana käynnissä oli sosiaali- ja terveyspalveluiden laajamittainen uudistus ja suunnitelmat maakunnallisten hyvinvointi- ja kasvupalveluiden aikaansaamiseksi. Uudistukset kariutuivat, ja maakuntien sijaan vastuu sote-palveluiden järjestämisestä annettiin perustettaville hyvinvointialueille. Työelämän ulkopuolella olevien työikäisten kuntoutusvastuu kuuluu pitkälti niille. Työllisyyspalvelut kuitenkin siirtyvät kuntiin vuonna 2024 kokeilujakson jälkeen.
Työelämän ulkopuolella olevien työhön kuntoutuminen jää monilta osin risteyskohtaan. Missä huolehditaan ihmisten kokonaisvaltaisesta auttamisesta, jotta työllistyminen on mahdollista? Hyvinvointialueiden ja kuntien on löydettävä yhteiset toimintamallit työhön kuntoutumisen tukeen. Kunnat ovat edelleen olemassa asukkaitaan varten. Niiden agendalle kuuluu ihmisten hyvinvointi ja elinvoima, nyt myös työllistyminen.
Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus uudistettava
Kuntoutuksen uudistamiskomitean mietinnössä otettiin kantaa myös alan TKI-toimintaan. Raportissa todetaan seuraavasti: ”Komitea pitää tärkeänä, että korkeakoulut ja muut tutkimusorganisaatiot osallistuvat sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa kuntoutuksen strategisen tutkimus- ja kehittämisohjelman laatimiseen”.
KunFo asetettiin valmistelemaan tätä mietinnössä mainittua TKI-työtä. Tavoitteena oli luoda suunnitelma kuntoutuksen koulutuksen ja kehittämiseksi vuosille 2024–2030. Loppuraportissa on mukana myös esitys kuntoutuksen TKI-strategiaksi.
KunFon ehdotuksilla on paljon liittymäkohtia työhön kuntoutumiseen sekä tätä koskeviin palveluihin ja tukeen. Pidän tärkeänä, että koulutus- ja tutkintorakenteita uudistettaisiin niin, että esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen saataisiin oma kuntoutuksen tutkintonsa ja erikoisammattitutkintoihin kuntoutuksen osa-alue. Näin työhön kuntoutujat saisivat ammattilaisten tukea niin julkisissa kuin yksityisissä ja kolmannen sektorinkin toteuttamissa palveluissa.
Kuntoutuksen tulisi kokonaisuudessaan näkyä nykyistä paremmin työkyvyn tuen palveluissa. Kuntoutuksen ammattilaisia tarvittaisiin esimerkiksi kuntien työllisyyspalveluihin sekä yrityksiin ja järjestöihin, jotka näitä palveluita julkiselle sektorille tuottavat. Hyvinvointialueet ja kunnat voisivat palvelutuottajia kilpailuttaessaan huomioida tuottajien kuntoutusosaamisen ja asettaa tämän yhdeksi hankintakriteeriksi.
TKI-toimintaa ajatellen iso haaste on resurssien sirpaleisuus ja toiminnan hajaantuminen. Itse ajattelen, että tämäkin ongelma voidaan taklata esimerkiksi kuntoutuksen laajapohjaisilla TKI-ohjelmilla tai teemapohjaisilla TKI-hauilla, joissa edellytetään laajaa verkostoitumista toimijoiden kesken. Työllistämisen ja työhön kuntoutumisen TKI-toiminnassa syntyy valtavasti yhteiskunnallisia ongelmia ratkovia toimintamalleja ja palveluita, sosiaalisia innovaatioita. KunFon työssä tunnistettiin, että nämä ovat olennainen osa TKI-toimintaa. Jotta syntyy yhteiskunnallista vaikuttavuutta, innovaatioita tulee levittää ja skaalata. Tähän tarvitaan rahoitusta.
Kuntoutuksen uudistamiskomitea ja KunFo näkivät järjestöt isona resurssina. Järjestöt ovat kuntoutumisen asiantuntijoita, vertaistukijoita ja kehittäjiä. Mikään ei estä laittamasta käytäntöön komitean viisasta esitystä, että järjestöjen palvelut ja tuki integroidaan kuntoutus- ja asiakassuunnitelmiin.
On vaikeaa luoda täydellistä järjestelmää, myöskään kuntoutukseen. Täydellisyyden tavoittelun sijaan on tarkoituksenmukaisempaa keskittyä toiminnan ja toimintatapojen jatkuvaan parantamiseen. Moni asia ratkeaisi jo sillä, että hyödynnettäisiin kaikkien kuntoutumisen kannalta keskeisten toimijoiden asiantuntemusta ja osaamista. Hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja yritysten pitäisi pelata yhteen. Kuntoutus on liian iso ja tärkeä asia jätettäväksi vain jonkin yksittäisen tahon harteille.
Soile Kuitunen
Soile Kuitunen on valtiotieteiden tohtori ja Miina Sillanpään Säätiön toimitusjohtaja. Kuitunen on julkaissut useita työhön kuntoutumista, ja työllistymisedellytyksien kehittämistä koskevia julkaisuja ja pitänyt asiasta asiantuntijapuheenvuoroja. Kuitunen oli kuntoutuksen uudistamiskomitean työelämäjaoston ja kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumin jäsen. Kuitunen toimi Vates-säätiön valtuuskunnan puheenjohtajana v. 2021–2023.
Viitteet:
- Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. STM 2017.
- Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus – asiantuntijafoorumin näkemyksiä koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvosto 2023
- Kuntoutuksen uudistaminen vuosina 2020–2022: Kuntoutuksen uudistamisen toimeenpanon kuvaus ja arviointia. STM 2022.
Kuva: Pauliina Ohtonen
Vieraskynäkirjoitus on julkaistu Vatesin 30-vuotisjuhlakirjassa Akselin tarina ja 63 muuta kertomusta työllistymisestä.
Kommentointi
Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!