”No one has not yet failed in the future”
18.02.2022
Suomessa asunnottomuuden vastainen taistelu on ollut poikkeuksellinen menestys maailman mittakaavassa. Asunto ensin -mallin käyttöönoton jälkeen vuonna 2008 asunnottomuus on puolittunut, pitkäaikaisasunnottomuus vähentynyt 70 prosentilla, asunnottomuus vähenee edelleen. Voisimmeko oppia tästä jotain osatyökykyisyyden suhteen?
Törmäsin blogin otsikkoon tammikuun viimeisessä Suomen kuvalehdessä. Asunto ensin-mallin esitaistelija Juha Kaakinen siteerasi jutussa amerikkalaista runoilija James Richardsonia. Asunto ensin -mallin idea on se, että asunnoton saa ensin asunnon ja hänelle rakennetaan tukitoimet yksilöllisesti. Aikaisemmin asunto oli palkkio hyvin suoritetusta palvelupolusta.
Kaakisen mielestä sosiaalisia ongelmia pitää yksinkertaistaa: järjestetään asunto ja sitten katsotaan mitä tukea tarvitaan. Pitää toimia ripeästi eikä hukata aikaa turhiin pilotteihin. Kaakisen mielestä asunnottomuutta ei pidä vähentää vaan poistaa se kokonaan: ”Ei asunnottomuus ole mikään luonnonlaki vaan asia, joka voidaan poistaa”.
Miltä kuulostaisi sanoa, ettei osatyökykyisten suuri työttömyys ole mikään luonnonlaki vaan asia, joka voidaan poistaa. Järjestetään ihmiselle työpaikka ja katsotaan, mitä tukea sen pitämiseksi tarvitaan. Onko tämä täyttä haihattelua vai voisiko se olla meille todellinen tavoite.
Neljännesvuosisata sitten ensimmäinen työpaikkani oli tuetun työllistymisen toimintatapaa juurruttavassa projektissa. Ei oikein tainnut onnistunut, sillä olen jälleen, vai pitäisikö sanoa edelleen, tuettua työllistymistä juurruttavassa projektissa. Tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen juurruttaminen tehdään amerikkalaislähtöisten laatukriteereiden mukaisesti valtakunnallisesti omassa projektissaan ja valtakunnallisessa työkykyohjelmassa tulevaisuuden sote-keskusta ajatellen. Toimintamallin nimi on Sijoita ja valmenna, amerikkalaisittain IPS.
Sijoita ja valmenna -mallin lähtökohta muistuttaa Asunto ensin -mallia. Ensin työhönvalmentaja tukee työnhakijaa löytämään tämän omien tavoitteiden mukaisen työpaikan. Tarvittaessa työpaikka muotoillaan työpaikassa olevista työtehtävistä uudenlaiseksi kokonaisuudeksi yhdessä työnantajan kanssa. Sen jälkeen työhönvalmentaja sopii tulevan työntekijän ja työnantajan kanssa työn tekemiseen tarvittavat tukitoimet. Koko työhönvalmennusprosessin ajan ihminen saa rinnakkaisesti tarvitsemansa palvelut, olivatpa ne sosiaali-, terveys-, kuntoutus-, koulutus –, asumis- tai jotain muita palveluja. Työhönvalmentaja huolehtii kokonaisuuden toimivaksi. Työllistyminen ei siis ole palkinto hyvin suoritetusta palvelupolusta.
Ovatko työllisyyden ammattilaiset valmiita ajattelutavan muutokseen? Ovatko työnhakijat valmiita muutokseen? Ovatko työnantajat valmiita muutokseen?
Sijoita ja valmenna-mallia on tutkittu ja se on todettu menetelmänä vaikuttavaksi. Kaakista mukaillen voisi sanoa, ettei sitä tarvitse pilotoida vaan se pitää ottaa käyttöön. Ja tosiaan: kukaan ei ole vielä epäonnistunut tulevaisuudessa.
Risto Tolonen
Kirjoittaja on hankepäällikkönä Kaveria ei jätetä -työkykyhankkeessa ja työllistymistä edistävän monialaisen yhteistyön johtaja Varsinais-Suomessa.
Kommentointi
Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!