Vierasblogi: Tietoturvallista esteellisyyttä vai esteetöntä tietoturvaa?

02.11.2021

Viittomakieliset kuurot ovat aina olleet teknologian edelläkävijöitä. Kun televisio tuli Suomeen, kuurot ryntäsivät etunenässä ostamaan niitä – vain pettyäkseen: visuaalisuudestaan huolimatta kuvaradiosta ei saanut sen enempää informaatiota kuin radiostakaan. Puhelinkin keksittiin, koska alkuperäisenä tavoitteena oli parantaa kuurous. Kun kännykät ja tekstiviestit yleistyivät, kuurot olivat ensimmäisinä tekstaamassa. Matkapuhelinteknologia tekstiviesteineen hyödytti eniten juuri kuuroja, jotka pääsivät vihdoin pienen pykälän ylemmäs viestinnän tasa-arvon askelmilla.

Kuurojen tavaton into edistykseen ei johdu edistyksestä sinänsä, vaan ylisukupolvisesta syrjään ja pimentoon jättämisen kokemuksesta. Kuurot saavat kaiken tiedon aina viimeisinä, koska ovat kuuroja. Joku toinen on pureskellut tiedon ja tarjoillut sen heille sopivan kokoisina paloina, tai jättänyt tarjoilematta. Maailman turhauttavin dialogi on:
– Mitä hän sanoi, kysyy kuuro ja osoittaa kuulevaa puhujaa.
– Ei mitään tärkeää, vastaa toinen kuuleva vähätellen.

Pointti ei ole sisällön tärkeydessä. Pointti on siinä, että kuuro ei saa itse päätellä viestin merkitystä, vaan joku toinen päättää sen hänen puolestaan. Näin on ollut aivan meidän päiviimme saakka.

Kun koronapandemia siirsi suomalaiset etätöihin ja kokoukset vaihtuivat videopalavereihin, kuurot olivat vankasti mukavuusalueellaan. Visuaalisina viestijöinä viittomakieliset ovat käyttäneet videopuheluita suvereenisti aina 2000-luvun alusta saakka. Siinä missä kuulevasta kollegasta näkyy Teamsissa vasen silmä, otsa tai peräti pimeä ruutu, kuuro istuu kameransa edessä kuin uutisankkuri: viittomakielessä on tärkeää, että ihmisen kasvot ja ylävartalo ovat näkyvissä. Siellä kieli tapahtuu.

Etäkokouksissa on paljon hyviä puolia. Ne säästävät aikaa ja mahdollistavat osallistumisen vaikka toiselta puolelta maailmaa. Mutta kokousalustalla on suuri merkitys. Koska viittomakieli edellyttää toimivaa kuvayhteyttä, ääntä priorisoivat kokoussovellukset eivät ole kuuroystävällisiä. Heti lockdownin alussa kuurot huomasivat, että esimerkiksi Teamsissa oli vaikea seurata useampaa osallistujaa, koska siinä pystyi kiinnittämään näkyville vain neljä henkilöä. Jos kokouksessa oli useampia viittovia osallistujia, osa puheenvuoroista jäi näkymättömiin. Zoomissa sen sijaan voi nähdä kaikki osallistujat, vaikka sitten postimerkin kokoisilta ruuduilta, ja siinä on usein parempi kuvanlaatu kuin Teamsissa.

Kuurojen kannalta pulmallista on kuitenkin se, että tietoturvallisuuden takia työpaikoilla suositaan usein Teamsia. Ja yllättäen ollaan taas alkuperäisen kysymyksen äärellä: onko kuuroilla yhtäläinen oikeus tietoon ja osallistumiseen? Tai paremminkin: miksi kuuroilla ei olisi yhtäläistä oikeutta niihin? Sen sijaan, että kuurot jätettäisiin jälleen kerran pimentoon, tulee löytää ratkaisuja, joilla etäkokouksiin osallistuvat viittomakieliset asiantuntijat ja ammattilaiset saavat tehdä työnsä työyhteisön yhdenvertaisina jäseninä. Tekniikkaa tulee kehittää niin, että esteettömyyttä ei ammuta alas tietoturvan kustannuksella.

Salla Fagerström
verkkotoimittaja
Kuurojen Liitto ry.

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!