Ajatuksia etä-/hybridityöstä ja työyhteisöstä

05.08.2021

Työpaikoilla, erityisesti toimistoissa, on toteutettu jo pitkään (monen mielestä liian pitkään) etätyösuositusta tai hoidettu toimistotyöt hybridinä. Siis niillä työpaikoilla, joilla se on ollut mahdollista. Työnantajana mielessäni on ollut monia paitsi työhyvinvointiin liittyviä asioita, myös yhdenvertaisuuteen ja työkyvyn ylläpitoon sekä työkyvyn kartuttamiseen liittyviä kysymyksiä.

Etätyön vaikutuksia työhyvinvointiin voi kartoittaa ja seurata erilaisin kyselyin, joita on voinut tehdä monilla eri malleilla. Työhyvinvoinnin mittaaminen on hankalaa, sillä vastaushetken olotilaan voi vaikuttaa moni muukin kuin työhön liittyvä asia, olotila, työtilanne ja varsinainen etätyön tekeminen. Monissa tapauksissa työntekijät ovat kokeneet etätyön tekemisen työhyvinvointia lisäävänä. Näin varsinkin etätyöjakson alussa. Sen sijaan pidemmän aikaa jatkuessaan työntekijöiden tarve vaihtaa kuulumisia esimerkiksi käytäväkeskusteluissa, kahvikeskusteluissa jne. näyttää lisääntyvän, eikä etätyö tuo tähän tarpeeseen työhyvinvointia lisääviä tekijöitä.

Etätyösuositus kaikkinensa ei ole kohdellut työntekijöitä yhdenvertaisesti. Kaikki ihmiset eivät voi tehdä töitään etänä, vaikka haluaisivat. Etätyön mahdollistava asiantuntijatyö tekee toisista ihmisistä etuoikeutettuja vaihteleviin työaika- ja työpaikkajärjestelyihin. Miten tämä työtapojen ja -paikkojen eriytyminen näkyy tulevina vuosina nuorten halukkuudessa hakeutua opiskelemaan paikkariippuvaisille aloille? Eriyttääkö paikkariippumattomuus erityistä tukea työssään tarvitsevat ihmiset muusta työyhteisöstä?

Olen pohtinut sitä, että vaikka olisikin mahdollisuus tehdä etätyötä, miten jatkuva työyhteisöstä poissaolo vaikuttaa esimerkiksi osaamiseen ja sen kehittämiseen? Varmasti digitaidot lisääntyvät – sen olen itsekin jo kokenut – mutta entä oman asiantuntijuuden kehittäminen ja ideoinnin kautta tapahtuva uuden oppiminen? Mietin myös sitä, että kun puhutaan osatyökykyisyydestä, miten etätyö voisi laajentaa työkykyisyyttä, jos esimerkiksi työhön paluun kriteerinä on työkyvyn kasvattaminen. Monesti työkykyisyyteen liittyy myös vuorovaikutteisuuden opettelu/lisääminen, sosiaalisuuden kasvattaminen, voimaannuttavat mentorointikeskustelut ja työyhteisötaitojen opettelu. Onnistuukohan tämä kaikki etäyhteyksien päässä, virtuaalisessa maailmassa?

Osallistu keskusteluun omilla pohdinnoillasi. Mitä mieltä olet mieltäni askarruttaneista kysymyksistä?

Jaana Pakarinen
toimitusjohtaja

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!