Järjestömaailmasta löytyi intohimo vaikuttamiseen
ti tammik. 18 11:40:00 2022
Teksti: Essi Tervonen
Kuvat: Niko Jekkonen, Leo Koivistoinen/Helsinki Pride 2017
Monipuolinen järjestö- ja vaikuttamistyö auttoi Jaana Tiiriä, 25, fokusoimaan mielenkiintonsa kohteita tulevaisuuden työelämää varten. Työuran alkuvaiheessa intohimo vaikuttamiseen vei Tiirin vapaa-ajan. Tänä päivänä tilaa jää työn lisäksi myös harrastuksille.
Tiiri on tehnyt elämänsä aikana vapaaehtois- ja vaikuttamistyötä monessa eri organisaatiossa. Tällä hetkellä Tiiri toimii AMC-yhdistyksen puheenjohtajana ja tekee töitä vammaisten tyttöjen ja naisten oikeuksia ja vertaisuutta tukevassa Veera-hankkeessa projektisuunittelijana.
– Veera-hankkeessa työskentelee minun lisäkseni projektipäällikkö. Toimimme Rusetti ry:n alaisena ja olemme kolmivuotisen hankkeen puolessa välissä. Olen pienestä saakka ollut vammaisjärjestöjen toiminnan piirissä, myös siitä syystä, että vanhempani ovat olleet perustamassa AMC-yhdistystä. Tästä lähtökohdasta on ollut selkeää, että olen jo teininä alkanut tekemään järjestötyötä myös itse.
Tiirin vaikuttamispolun ensimmäinen toimi oli Invalidiliiton Harvinaiset-yksikön Harava-lehden nuorisopalstan pitäjänä. Silloin Tiirin mielenkiinnon kohteet fokusoituivat.
– Tiesin jo silloin omaan elämäänikin peilaten, että jotain tarvitsee tehdä. Varmasti monella vammaisaktivistilla ensimmäiset tarkoitusperät ovat henkilökohtaisia, ja tekemisen kautta avautuu vaikuttamisen maailma. Sitä kautta sain jäsenneltyä omia ajatuksiani vammaisuudesta ja yhteiskunnasta sen ympärillä, Tiiri toteaa.
Opintojen suunnanmuutos käänteentekevä hetki työuralla
Tiirin järjestö- ja vaikuttamistyön lista vammaisten lasten ja nuorten osallisuuden ympärillä on pitkä. Hän on esimerkiksi toiminut Invalidiliiton nuorisotyöryhmän Inton puheenjohtajana sekä ollut Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa neljän vuoden ajan. Silloin Tiirin kiinnostus heräsi sellaista vaikuttamistyötä kohtaan, joka todella motivoi.
– Minua kiinnostavat paljon vammaisten ihmisten seksuaalioikeudet, mikä on johtanut siihen, että olen tehnyt töitä 
Väestöliitossa sekä ollut perustamassa Väestöliiton nuorisotyöryhmää.
Tiiri on muun muassa ollut järjestämässä viimeisten viiden vuoden ajan Helsingin Pridelle vammaisblokkia sekä tehnyt töitä vammaisten sateenkaari-ihmisten oikeuksien edistämiseksi ihan ruohonjuuritasolta vaikuttamistasolle.
– Näistä intresseistä ensinnäkin poiki se, että lähdin opiskelemaan sosionomiksi. Se oli mielenkiintoinen tarina myös itsessään. Maalta tulevana en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkia vaihtoehtoja opiskelualoilla on, koska niitä on niin törkeästi. En edelleenkään tiedä, mitä kaikkea Suomessa voi opiskella. Sen miettimiseen kannattaa käyttää aikaa, Tiiri pohtii.
– Ajattelin lukion jälkeen, että haluan opiskelemaan valtiotieteitä, mutta en päässyt sisään. Muutin kuitenkin puolisoni kanssa Helsinkiin ja olin vuoden kansanopistossa, jossa tein avoimeen yliopistoon sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot. Siellä opintojen aikana aloin kyseenalaistaa, että mitä kohti haluan mennä. Kansanopistossa opettajani kysyi minulta, että: ”Jaana, mihin sinä tässä vaiheessa yliopistokoulutusta tarvitset?” Ja tulin itsekin tulokseen, että en mihinkään. Päädyin siis ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi ja valmistuin vuosi sitten marraskuussa.
Tiiri on havainnut, että urasuunnittelussa kysytään usein, mikä ihmisiä kiinnostaa, eikä esimerkiksi sitä, minkä eteen haluaa tehdä töitä.
– Työelämä on tekemistä, eikä siinä enää riitä se, että kiinnostaako jokin teema. Sillä, kun muotoilin kysymyksen itselleni toisin, on ollut merkittävä vaikutus tulevan työurani kannalta. Kun työpolku lähti vaikuttamisesta ja siitä tuli ammatti, kiinnostukseni kohteet fokusoituivat entistä paremmin. Nykyään minua kiinnostavat erityisesti moniperustaiseen syrjintään liittyvät kysymykset, ja niiden parissa on ilo työskennellä!
Vammaisuus kategorisoi
Tiirillä on harvinainen niveljäykistymä (AMC), joka on synnynnäinen vamma. Tiiri pohtii niveljäykistymän vaikutusta työuraansa sekä sitä, ettei ole kokenut asiantuntijuutta ilman vammaiskontekstia.
– Työllistyminen on aina jännittävää. Kyllä se jostain kertoo, että minulla ei varsinaisesti ole ollut mitään sellaista työpaikkaa, joka ei jollain tavalla olisi liittynyt vammaisuuteen. Toki siihen vaikuttavat myös henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteeni ja on aika selvää, että se on tämä maailma. Olisi kiinnostavaa nähdä jokin toinen todellisuus: millainen oma työelämä olisi, jos ei olisi vammainen.
Tiiri jatkaa, että kyse ei ole pelkästään vammaisten ihmisten haasteesta.
– Muihinkin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten näkökulmat typistetään koskemaan pelkästään sitä osaa vähemmistöä, johon itse kuuluu. Esimerkiksi maahanmuuttajapoliitikko on aina maahanmuuttajapoliitikko, vammainen poliitikko on aina vammainen poliitikko. Ulkopuolinen näkemys on, etteivät henkilöt pysty eivätkä halua puhua muista asioista. Voi olla, että puhutaan muistakin asioista, mutta asiantuntijuutta ei tunnusteta.
Tiirin mukaan tietotyön murros on vaikuttanut paljon siihen, että suorittavan työn osuus tehdystä työstä on laskenut.
– Esimerkiksi kampaajan ammattitaitoa arvioidaan lopputuloksen kannalta. Jos on vammainen kampaaja, joka tekee hyvää työtä, siihen ei ole mitään sanomista. Mutta tietotyössä ei ole keskiössä se, mitä tehdään, vaan enemmänkin se, kuka saa tunnustusta asiantuntijuudestaan ja kenellä on arvovalta kommentoida erilaisia asioita. Tähän vaikuttaa, kuka ihmisten mielestä vaikuttaa asiantuntijalta. Ulkomuodolla ja ajatuksella siitä, onko joku uskottava asiantuntija, on tosi iso merkitys. Edelleenkään kuva asiantuntijasta ei ole vammainen ihminen.
Vanhat harrastukset ovat taas osa arkea
Tiirillä on ollut pitkä jakso elämässä, jolloin aikaa ei jäänyt muulle kuin vaikuttamis- ja järjestötyölle kokopäiväisten opintojen lisäksi. Nyt hän on palannut ratsastuksen pariin, jota hän on harrastanut lapsuudessaan kymmenen vuoden ajan.
– Nyt, kun vaikuttamista saa tehdä työkseen, ei samaa hommaa jaksa vapaa-ajalla. Se ei ole inhimillisesti kestävää. On pitänyt miettiä, mitä olen ennen tehnyt vapaa-aikanani, koska onhan minulla sellaistakin joskus ollut. Olen palannut muiden intohimojeni ääreen; nautin ratsastuksen lisäksi paljon erilaisista elokuvafestareista sekä elävästä musiikista.
– Tulevaisuudessa haluaisin jäädä kehittämään vammaisten naisten työtä ja sen järjestelmällistä merkityksen kasvattamista Suomessa. Myös järjestöjohtaminen olisi kiinnostavaa, Tiiri pohtii.
Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2021 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)