Blogi

Jaana Pakarinen: Aikuiskoulutuksen tukijärjestelmä on ollut toimiva. Uusi tukijärjestelmä ei kannusta koulutettuja, ammattitaitoisia, työuran aikana vammautuneita henkilöitä kouluttautumaan uuteen työhön, jossa olisi mahdollista tehdä uusi työura uudenlaisella työkyvyllä.

Miikka Eerola: Valmistuin 1995 tietoliikenteen teknikoksi. Siitä lähtien olen ollut yrittäjänä, leireillä ohjaajana, it-tukena, sihteerinä ja tehnyt kotisivuja eri projektissa eli hyvin erilaisia töitä olen saanut tehdä vuosien varrella, minkä koen rikkautena. Odotan innolla, että pääsen antamaan minun työosaamiseni meidän Vatesin työtiimin käyttöön.

Anne Kallio: Osana Social Firms Europe CEFEC -konferenssia tutustuin Cafe Joyeux -nimiseen kahvilaan Lissabonissa. Kahvilaan otetaan töihin täsmätyökykyisiä työntekijöitä lähinnä verkostojen kautta. Työ on opinnollistettu. Kahden vuoden jälkeen henkilö valmistuu.

Marika Kuitunen: Se, että pääsin Vatesiin oppimaan ja toteuttamaan sitä, mikä on minulle luontaista, eli luovaa työtä, oli onnenpotku. Työhistoriani on värikäs. Paljon harjoittelujaksoja ja siirtymätöitä, tuettuja töitä, ja olen myös työskennellyt apteekissa kauan sitten.

Johanna Oikarinen: Hain Vatesille harjoitteluun, koska opintojeni aikana yhteiskunnallisuuden osallisuuden, työkyvyn ja työllisyyden edistämisen teemat ovat kiinnostaneet minua laajasti. Jokaisella ihmisellä tulisi olla tasavertainen mahdollisuus elää hyvää ja omannäköistä elämää. Tästäkin syystä työskentely Vatesilla tuntuu merkitykselliseltä!

Olavi Sydänmaanlakka: Olen vahvasti järjestöihminen ja minulla on halu muuttaa asioita. Näen myös järjestöt perusrakenteeltaan kykenevinä muutokseen, mikä on iso voimavara. Toiseksi ne kykenevät havainnoimaan yhteiskunnassa alakynteen jääneiden asioita. Vates-säätiö on 30-vuotisen historiansa aikana pureutunut muun muassa vammaisten näkymättömyyteen työelämässä. Hekin jäävät yhä usein katvealueelle.

Henrikki Hirvonen ja Anne Kallio: Kierrätysmyymälät hoitavat useampaa tehtävää alueilla. Ne edistävät kiertotaloutta. Tarjolla on myynnissä tavaroita ja ne myös edistävät työllistämistä vaikeasti työllistyville. Ne siis toimivat siinä välikätenä kohti avoimia työmarkkinoita, etenkin osatyökykyisille.

Antti Aavikko: Suomessa puhutaan tällä hetkellä osaajapulasta. Akateemiset asiantuntijatehtävät korostuvat ainakin mielikuvissa, kun puhe on osaajista. Pula käytännön ammattiosaajista vaikuttaa arkeen kuitenkin lukuisilla työpaikoilla esimerkiksi hoiva-alalla tai ravintoloissa. Ammattiopisto Livestä valmistuu runsaasti täsmäosaajia eri ammattialoille ja erilaisiin työtehtäviin.

Jaana Pakarinen: Me Vates-säätiössä saimme kesän korvalla hyviä hankeuutisia. Syyskuussa pääsemme AMI-säätiön rahoituksella käynnistämään yhdessä Miina Sillanpää -säätiön kanssa Konkarit töihin -nimisen hankkeen, jossa tuotetaan tietoa 55+ -ikäisten työttömien miesten työllistymisen esteistä ja mahdollisuuksista.

Henrikki Hirvonen: Aloitin kehittämistyön assistenttina Vatesissa 3.6.2024. Olen ollut Kuntoutussäätiössä tutkimusapulaisena. Mielestäni Vates on hyvä kehittymisen paikka.

Linda Lempiö: Pidän sosiaalista oikeudenmukaisuutta tärkeänä ja onkin mahtavaa päästä työskentelemään vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten yhdenvertaisen työllistymisen puolesta.

Soile Kuitunen: Kuntoutusta on uudistettu viimeisten kahden vuosikymmenen ajan reippaasti. Kaksi etappia ansaitsee tässä tarkemman huomion. Kuntoutuksen uudistamiskomitea oli järeä keino, johon Suomessa on tartuttu vain kaksi kertaa. Valtioneuvosto asetti kuntoutuksen uudistamiskomitean vuonna 2016 ja sen mietintö valmistui 2018.

Tarja Filatov: Suomessa on liian kauan totuttu siihen, että työvoimaa on runsaasti tarjolla. Yrityksissä ja julkisellakin puolella on rakennettu firmalle sopiva työnkuva ja haettu tekijää. Yleensä on löytynyt. Enää ei löydy. Suomessa olisi reilusti yli 100 000 työllistä enemmän, jos tarjolla olevat työpaikat olisivat löytäneet tekijänsä.

Anne Kallio: Kolmannen sektorin toimijat ovat olleet pitkään keskeisessä roolissa heikossa työmarkkina-asemassa olevien työnhakijoiden tukemisessa. Toimintaympäristön muutosten, ja tehtyjen päätösten seurauksena, moni yksittäinen asia kiristää järjestöjen mahdollisuuksia tukea työllistymistä.

Tiina Jäppinen: Suomen Lehdistön artikkeli herätti pohtimaan, miten vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työttömyyttä tai työllisyyttä käsitellään mediassa – tai miten me järjestöissä onnistumme ymmärtämään ja nostamaan esille osatyökykyisen henkilön näkökulmaa. Osaammeko edes kysyä oikeita kysymyksiä vai kysymmekö vai niitä, joita itse oletamme tärkeiksi valitsemamme aiheen kannalta?

Kaija Ray: Työllisyydenhoito muuttuu vauhdilla. Hallitusohjelma korostaa työn merkitystä. Tosin siellä on lukuisia ristivetoja, kun sitä lukee tukea tarvitsevien silmälaseilla. Sama koskee opinnoista töihin siirtymissä tukea tarvitsevia henkilöitä.

Jaana Pakarinen: Järjestöjen on tartuttava toimeen välittömästi, ja käynnistettävä pohdinta siitä, miten jatkossa ydintoiminta turvataan ja miten leikkaukset voidaan kohdentaa niin, että aiheutetaan mahdollisimman vähän kurjuutta eniten järjestöjen tukea elämässään tarvitseville. Kaikenlaiset yhteistyökuviot muiden järjestöjen kanssa ovat tarpeen ja niiden suunnittelemiseen ja käynnistämiseen on ryhdyttävä.

Jaana Pakarinen: Orpon hallituksen kehysriihessä päätettiin lakkauttaa Työkanava Oy:n valtionrahoitus. Kun valtio perusti ja käynnisti Työkanavan toiminnan, lähtökohtana oli yksinomaan edistää osatyökykyisten työllisyyttä mahdollistamalla työsuhteinen työ myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville osatyökykyisille.

Merja Heikkonen: Osallisuus on uskallettava ja osattava ottaa. Onneksi meillä on hyvin järjestäytynyt vammaiskenttä sateenvarjojärjestöineen, joilla on paljon osaamista muodostaa vammaiskentän kantoja.

Marja Pihnala: Kestävä kehitys, digitalisaatio, teknologiset innovaatiot, etätyö ja tekoäly tulevat tarjoamaan mahdollisuudet uudenlaiseen, monimuotoiseen työelämään. Meidän on saatava yhteiskunnassa tahtotila työllistää kaikki työelämään haluavat. Tarvitsemme vaatimuksen konkreettisista toimenpiteistä, joilla vammaiset, pitkäaikaissairaat ja osatyökykyiset pääsevät osaksi monimuotoista työelämää!

Marianne Pentikäinen: Milloin minusta tuli vanhuuseläkeikäinen, tosin töissä oleva sellainen? Mieli ei oikein tahdo sopeutua yllättävään vanhenemiseen, tunnenhan itseni nuoreksi. Edessä on kohta työhuoneen tyhjentäminen ja työtehtävien opastaminen niistä kopin ottavalle.

Jari Lindström: Palkkatuetut työpaikat ovat monelle todella merkityksellisiä. Parhaimmillaan ne ovat silta takaisin avoimille työmarkkinoille. Toisaalta, kääntöpuolena voin tuoda esille kuntakokeilujen havainnon: moni kunta kertoo niin sanotusta pyöröovi-ilmiöstä. Eli ihminen on palkkatuetussa työssä, työssäoloehto täyttyy, henkilö on jonkin aikaa työttömänä, palaa takaisin palkkatuettuun työhön jne. Tätä voi jatkua jopa vuosia, ja siitä tulee ikään kuin ”ura”.

Olen Aliisa Seppänen ja aloitin työkokeilun Vates-säätiössä tammikuun alkupuolella. Päädyin Vatesiin työhönvalmennuksen kautta, jossa sain tukea ja rohkeutta ammatinvalintapohdintoihini

Järjestöjen rooli työllisyyden kuntakokeilussa hanke lähenee päätöstään. 17.1.2024 pidetyssä seminaarissa keskusteltiin osatyökykyisten työllistymisestä ja järjestöjen roolista tilanteessa, jossa kuntakokeilut ovat vielä käynnissä kuluvan vuoden.

Jaana Pakarinen: Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi mietinnön työttömyysturvasta. Vatesissa herättää huolta palkansaajan työssäoloehtoa koskevat muutokset. Työssäoloehdon pidentäminen on merkittävä kiristys heille, joilla on vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille.

Mielenterveyden ongelmien kustannukset ovat Suomessa noin 11 miljardia euroa vuodessa. Eduskunnan kuntoutusverkosto korostaa, että kansalaisten hyvinvointia voidaan parhaiten tukea vahvistamalla ennaltaehkäiseviä palveluita ja mahdollistamalla riittävän varhainen tuki apua tarvitseville.

Lissu Kiviniemi: Muissa Pohjoismaissa käytössä oleva cp-seurantaohjelma takaa säännöllisen ja systemaattisen seurannan, jonka avulla cp-oireyhtymän hankaliin liitännäisoireisiin voidaan puuttua ajoissa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole käytössä cp-oireyhtymän seurantaohjelmaa. Seurannan tarkoituksena on löytää toimintakyvyn heikkenemiseen viittaavat oireet, jotta niihin pystyttäisiin tarttumaan ajoissa ja siten ehkäisemään esimerkiksi työkyvyn menettäminen.

Joni Korpela: Sanna Marinin hallituksen tekemä palkkatukiuudistus astui voimaan heinäkuun alussa. Osatyökykyisten henkilöiden asemaan uudistus vaikutti myönteisesti siten, että vamman tai sairauden perusteella myönnettävän tuen määrä nousi 70 prosenttiin, kun se aiemmin oli 50 prosenttia palkkakustannuksista. Kentältä on kuulunut kuitenkin myös arvostelua uudistusta kohtaan.

Joni Korpela: On ollut hienoa olla Vates-säätiössä tekemässä jotain, jota pidän arvokkaana ja yhteiskunnallisesti merkittävänä. Omalle asiantuntijauralleni tämä on ollut oikein hyvä alku.

Jukka Lindberg: Väestön ikääntyminen aiheuttaa työelämälle kiistatta suuria haasteita. Työuria täytyy pidentää alusta, keskeltä ja lopusta, ja tämä koskee kaikkia. Muutos edellyttää uutta ajattelua ja tavoitteellisuutta kaikkialla. Välityömarkkinatoimijoilla – työhön integroivilla yhteiskunnallisilla yrityksillä – on tietoa ja osaamista, joiden avulla työelämää on mahdollista muuttaa niin, että se tukee työkykyä ja jaksamista.

Liisa Päkki: Opintojeni aikana olen ollut kiinnostunut erityisesti maahan muuttaneiden työmarkkina-asemaan liittyvistä kysymyksistä. Työllisyyden ja osallisuuden edistäminen eri väestöryhmien osalta on tärkeää, ja vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen haasteet ja ratkaisut lienevät monilta osin yhteneväisiä, erityisesti saavutettavan työelämän asenteiden edistämisen osalta. Työelämään tarvitaan lisää avoimuutta ja joustavuutta.

Jukka Lindberg: Sosiaalisen yrityksen -mallin taustalla ollut tarve ei ole kadonnut mihinkään, minkä välityömarkkinatoimijat ovat hyvin huomanneet. Yhteydet yhteiskunnallisten yritysten toimintamalliin havaittiin jo reilu vuosikymmen sitten, ja jo yli viiden vuoden ajan on työhön integroivien yhteiskunnallisten yritysten toimintaa kehitetty koko ajan kasvavalla intensiteetillä. Iso merkkipaalu tässä oli yhteiskunnallisten yritysten strategian luominen Suomen edellisen hallituksen puolivälissä ja erityisesti strategian toimeenpanoa toteuttamaan perustetun verkostomuotoisen Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO:n perustaminen.

Kaija Ray: Hallitus on ehdottanut aikuiskoulutustuen lakkauttamista, mikä on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Aikuiskoulutustuki voisi olla erinomainen väline myös osatyökykyisille tai pitkäaikaissairaille joko vaihtaa alaa tai työtehtäviä terveyssyistä tai suunnata uuteen, kun työn ja ammattien muutos on uhkana. Mitä nyt tilalle?

Vatesin Järjestötyöllistämisen vertaiskehittämisen ohjelmaan osallistui kymmenkunta järjestöä eri puolilta Suomea jakamaan kokemuksia ja huolia, oppimaan yhdessä ja sparraamaan toinen toistaan. Työllisyyskentän muutosten keskellä vertaisuuden tarve korostui.

Jaana Pakarinen: Vatesin näkökulmasta hallitusohjelmassa on toki paljon hyvää, mutta kirjauksissa on myös asioita, joiden ei soisi toteutuvan. Ohjelmassa sanotaan, että työttömyysturvaa on tarkoitus uudistaa työhön kannustavammaksi. Silti työssäoloehtoa muutetaan niin, että palkkatuettu työ ei ole työssäoloehtoa kartuttavaa. Mikä järki tässä on?

Työllisyydenhoidossa on käynnissä useita rakenteellisia muutoksia. Muutokset ovat isoja, ja niissä monen toimijan rooli ja oma työ tulee muuttumaan. Mikään toimija ei yksin pysty vastaamaan niihin tarpeisiin, joita muutoksesta seuraa. Jyväskylän seudulla julkiset toimijat ja järjestötoimijat ovat yhdistäneet voimansa ja käyneet keskusteluja palvelutarpeista ja toimijoiden eri näkökulmista. Yhteisen keskustelun ja työpajojen suunnittelussa mukana olivat Paremmin Yhdessä ry, Jyväskylän kaupunki, TE-palvelut, Vates-säätiö ja Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry. Marraskuussa 2022 järjestettiin työpaja, jossa hahmotettiin mitä toimijoita ja palveluita alueella on eri kohderyhmille. Työpaja sai jatkoa kesäkuussa, kun kokoonnuttiin ratkaisuteemaisen työpajan äärelle.

Jaana Pakarinen: Ihmisen työkyky muodostuu useasta palasta, joista perustavin on terveys. Terveyden ylläpito rakentavaa pohjan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tasapainolle. Näistä muodostuu vahva tukipilari ihmisen henkilökohtaisille voimavaroille. Vahvalle toimintakyvyn perustalle kerrytetään vuosien varrella sekä työelämän vaatimaa osaamista että muita yhteiskunnan eri osa-alueilla tarvittavia tietoja ja taitoja, kukin valitsemallaan koulutuksella ja tavoilla.

Ruut Uurtimo: Huhtikuussa 2023 julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan työharjoittelulla on merkittävä rooli nuorten kiinnittymisessä työelämään. Tutkimuksen tulokset kirvoittavat ajatuksia suhteessa omiin kokemuksiini korkeakouluharjoittelusta, jonka sain tehdä Vates-säätiön Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa.

Etelä-Pohjanmaan Yhteiskuntatyöryhmä kirjoittaa, että työvoimapula voidaan ratkaista vain kaikkien yhteisin ponnistuksin. kaikki kivet kääntämällä ja rohkeita päätöksiä tekemällä.

Elämme työllisyydenhoidon kentällä mullistavien uudistusten aikaa. Samaan aikaan kun työ- ja elinkeinopalveluita viedään kuntapohjaiseksi, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueiden järjestettäviksi. Iso osa työttömistä asiakkaista tarvitsee monialaista tukea, jolloin vastuu ihmisen palveluista hajautuu kunnan työllisyyspalvelujen ja hyvinvointialueen kesken. Miten työllisyyspalvelut ja hyvinvointialue voivat toimia yhteen niin, että asiakas saa oikea-aikaisesti tarvitsemansa tuen eteenpäin?

Osatyökyisten työllistäminen on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää, kun työikäinen väestö vähenee Suomessa. Suoja-Pirtin asumispalveluyksiköissä työllistymisen tarpeisiin on vastattu Työtä kohti -hankkeen voimin.

Vierasblogi: Tukemalla Duuniin -hankkeen työntekijät kirjoittavat, että asiakkaalla on itsellään vastuu omien työelämätaitojen kehittämisestä.

Vierasblogi: Emma Andersson kirjoittaa blogitekstissään mm. seuraavaa: Oikea-aikainen työelämään paluu tukee sairastuneen työntekijän mahdollisuuksia jatkaa ja jaksaa työelämässä. Usein sairastunut toivoo, että työhön paluuta suunniteltaisiin jo heti diagnoosin jälkeen. Työntekijälle tulee tunne yhteenkuuluvuudesta työyhteisöön.

Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa työstettiin kolme skenaariota koskien järjestöjen tulevaisuutta työllisyydenhoidon kentällä. Taustalla on tarve hahmottaa järjestöihin juuri nyt kohdistuvia muutosvoimia ja niiden vaikutuksia kenttään.

Jaana Pakarinen: Sosiaaliturvakomitea pyrkii löytämään ratkaisuja laajamittaisiin vaatimuksiin ja välimietinnössä on ehdotuksia tilanteiden korjaamiseksi. Yksi ehdotus koskee työkyvyttömyyteen liittyviä etuuksia. Työkyvyttömyysetuudet nykyisellään eivät välttämättä tue olemassa olevan työkyvyn tukemisen, työhön paluun tai työkyvyn palauttamisen ratkaisuja.

Jaana Pakarinen: Vates-säätiö perustettiin vuonna 1993 edistämään eri tavoin vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työhön pääsyä, työssä pysymistä ja työhön paluuta. Kuten olemme 30-vuotisen toimintamme aikana jo huomanneet, tällä tehtäväkentällä ei työ vähene. Joskus se sanoitetaan uudella tavalla, joskus keksitään pyörä uudelleen, joskus nostetaan vuosia vanhoja keinoja uudelleen toimiviksi ja joskus yritetään ylläpitää hyväksi koettua toimintamallia, jottei uudet tuulet puhalla kehitystyötä kumoon.

Ruut Uurtimo: Vatesissa olen kartuttanut ymmärrystä muun muassa työllisyyspalveluiden kentästä ja sitä kohtaavista muutoksisista, järjestöjen roolista työllisyyden edistämisessä sekä erilaisista yhteistyömuodoista julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Lisäksi olen oppinut uusia tapoja kerätä, analysoida ja paketoida tietoa, kerryttänyt kokemusta esiintymisestä ja saanut ensikosketuksen organisaatioiden kehittämisen kysymyksiin.

Aapo Väisänen oli tyytyväinen siihen, että sai koulutussopimusjaksolla tehdä erilaisia kirjoitustöitä. Kirjoittaminen voisi olla osa tulevaa työtä, vaikka hän ei aiemmin siihen uskonut.

Jaana Pakarinen: Valtioneuvosto hyväksyi TE2024-lainsäädännön ja asia siirtyy eduskunnan käsittelyyn. Todennäköisesti eduskunta tulee hyväksymään sen kannustavin, hyväksyvin sekä arvostelevin ja haastavin saatesanoin. Riippuu siitä, onko kannustaja tai arvostelija hallituspuolueesta vai opposition penkist

Kati Savela-Vilmari: Vatesilla on ollut chat-palvelu käytössä nyt kolmisen vuotta. Avasimme sen nähdäksemme, mitä meiltä kysytään ja voidaksemme auttaa kävijöitä löytämään tietoa sivuiltamme. Muistan, miten jännittävältä tuntui nähdä, paljonko viestejä tulee ja mitä niissä kysytään tai kommentoidaan! Nyt voin ainakin omasta puolestani todeta, että chat oli hyvä ratkaisu.

Jukka Lindberg: Vuosi kääntyy hiljalleen kohti syksyä. Samalla meistä useimpien ajatukset suuntaavat paitsi syksyn myös tulevan toimintavuoden suunnitteluun ja vieläkin kauemmas. Omien toimintasuunnitelmien ja rahoitushakujen lisäksi käsittelyyn tulee Sanna Marinin hallituksen viimeinen budjettiesitys, minkä jälkeen siirrytäänkin jo pikkuhiljaa vaalimoodiin ja sitä kautta tuleviin vaaleihin, vaaliohjelmiin ja lopulta hallitusohjelmaan vaikuttamiseen.

Jaana Pakarinen: Keväällä 2020 alkanut koronakriisi pysäytti talouden, mikä tarkoitti myös monien aktiivisen työllisyyspolitiikan keinojen käytön pysähtymisen käytännöllisesti kokonaan. Kun asiakasvirta tyrehtyi, palvelumaksut keskeytyivät ja palkanmaksukyky romahti. Kun epidemian kestoa ei voitu ennustaa, uhkana oli työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, sekä työttömyyskorvausten määrän nopea lisääntyminen.

Jaana Pakarinen: Ensimmäisenä loman jälkeisenä työpäivänä voi vastaan tulla monta mutkaa, etenkin jos on toimistolla ja huomaa työpuhelimen jääneen kotiin. Se vaikeuttaa yllättävän paljon asioita!

Katja Kuusela: Apuvälineet ovat ja pysyvät näkövammaisen arjessa pikkuoppilaasta opiskeluun ja työhön. Arsenaali vaihtelee näkötilanteen muutosten ja apuvälinekehityksen mukaan.

Varsinais-Suomi: Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys ry ylläpitää ja vastaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella toimivasta Lounais-Suomen Avustajakeskuksesta. Avustajakeskus on toiminut lähes 30 vuotta mahdollistaen eri tavoin vammaisten osallisuuden välittämällä avustajia. Aluksi toimittiin vapaaehtoistoiminnan avulla, mutta viime vuosina mukaan on tullut myös henkilökohtainen apu ja avustajatoiminta palkkatyönä.

Kanta-Häme: Yhteiskunnallisen työn lisäksi järjestöt ovat tänä päivänä myös iso työllistäjä ja palveluntuottaja. Työtä tehdään voittoa tavoittelematta, isolla sydämellä ja ammattimaisesti. Ammattimainen työ vaatii aina palkattua henkilökuntaa. Henkilökunnan palkkaaminen vaatii puolestaan rahaa. Järjestöjen työnantaja velvoitteet ymmärretään kuitenkin rahoituksissa valitettavan huonosti, koska TESn vaatimuksia ei juurikaan huomioida niissä.

Satakunta: Pitkittynyt työttömyys eri syistä on kuitenkin useasti tuhoava elementti. Toistuvat ”pakit” haastattelujen jälkeen tai muu syy työn epäämiseksi syö hakijaa ”rotan lailla”. Jo kuukauden työttömyys puhumattakaan vuoden työttömyysjaksosta muuttaa hakijan maailmankuvaa ja romuttaa itsetuntoa. Liikkeelle lähteminen ja uskon palauttaminen itseensä ja omaan osaamiseensa ilman apua on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

Pohjanmaa: Mielenterveyteen liittyvät syyt ovat Suomessa johtava työkyvyttömyyden peruste. Mielenterveyden häiriöt näyttäisivät myös vaikeuttavan työelämään paluuta enemmän kuin muut sairaudet. Omannäköisen, hyvän elämän löytäminen on kuitenkin oltava mahdollista myös silloin, kun mielenterveyden haasteet ovat tulleet opintojen tielle tai estäneet normaalin työssäkäynnin.

Kainuu: Suomessa toimii 23 kansainväliseen klubitalomalliin pohjautuvaa klubitaloa, joista kolmea pohjoisinta hallinnoi Nuorten Ystävät (NY). NY Klubitalot Oulussa, Rovaniemellä ja Kajaanissa sijoittuvat kolmelle eri hyvinvointialueelle. NY Klubitalot ovat matalan kynnyksen yhteisöjä yli 18-vuotiaille henkilöille, jotka kokevat tarvitsevansa tukea arkeen, työelämään tai opiskeluun liittyvissä asioissa. Toiminta perustuu vapaaehtoiseen ja maksuttomaan jäsenyyteen sekä osallisuuteen ja tasa-arvoon. Klubitaloilla ollaan kiinnostuneita jokaisen ihmisen vahvuuksista ja voimavaroista. NY Klubitalojen toimintaan on nivottu vahvasti tuetun työllistymisen mallin mukainen työhönvalmennus.

Etelä-Savo: Järjestöt tekevät hyvää työtä työllistämisen eteen ja haluavat olla mukana kehittämässä työllistämistoimintaa koko maassa. Järjestöjen notkeus ja ketteryys ovat monen valmentautujan kohdalla juuri se palvelu, joka vie yksilöä eteenpäin.

Päijät-Häme: Järjestöt tukevat ja täydentävät julkisia palveluita työllisyyden hoidossa tekemällä yhteistyötä niin yksilö kuin yhteisötasolla. Arjen kumppanuus ja hyvin toimivat verkostot palvelevat asiakasta parhaiten. Päijät-Hämeessä on perustettu työllisyysverkosto, jota koordinoi DILA (Lahden Diakonissalaitos). Työllisyysverkoston tavoitteena on lisätä eri toimijoiden tietoisuutta toisistaan, jotta työnhakijoiden poluttuminen on mahdollisimman sujuvaa. Sote-uudistuksen myötä jatkossa on tärkeää edelleen käydä keskustelua siitä, kenen kanssa järjestöt voivat neuvotella eli niin sanottujen vastinparien kohtaamisesta ja miten turvataan kolmannen sektorin toiminnan edellytykset. Järjestötoimijat ovat vahvoja kohderyhmänsä asiantuntijoita, joka on edellytys hyvälle asiakaskokemukselle. Hyvä asiakaskokemus johtaa asiakkaan sitoutumiseen ja vahvistaa toimijuutta ja osallisuutta.

Etelä-Karjala: Me työllistymistä edistävissä järjestöissä huomioimme ihmisen kokonaisuutena ja olemme tukena monilla elämän osa-alueilla. Saatamme olla se ratkaiseva tuki, joka auttaa ihmistä tarttumaan esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Me kannustamme, tuemme ja autamme löytämään vahvuuksia ja itseluottamusta. Rohkaisemme seuraamaan omia unelmia ja luomaan omannäköisen polun elämässä. Parhaimmillaan tämä pohjan rakentaminen synnyttää kipinän työllistymistä tai opiskelua kohtaan. Ensin täytyy kuitenkin huolehtia perusasioista, eli ihmisen toimintakyvyn ylläpitämisestä.

Keski-Suomi: Työllisyyden kentällä tapahtuu useita suuria muutoksia, joiden tavoitteena on työllisyysasteen kasvattaminen. Keski-Suomi valmistautuu muiden alueiden tapaan uuden työllistämismallin, palkkatukiuudistuksen ja Työkanava Oy:n toimintojen käynnistymiseen työllisyyden kuntakokeilun ollessa jo hyvässä vauhdissa. Myös hyvinvointialueiden työn käynnistyminen tulee näkymään työllisyyden hoidon kysymyksissä. Järjestöt ovat perinteisesti olleet sopeutuvia ja notkeita toimijoita muutosten keskellä ja näin on nytkin. Uudistusten tahti ja monikerroksisuus on tässä hetkessä kuitenkin huimaa ja tahti laittaa helposti pienten toimijoiden päät pyörryksiin.

Pohjois-Karjala: Iloisina voimme todeta, että meillä yhteistyö toimii kunnan ja järjestökentän välillä. Jatkuva vuoropuhelu, tuttuus sekä yhteinen tavoite ovat meillä avaimia toimivaan yhteistyöhön. Ja jos joku asia ei toimi, niin se ratkaistaan yhdessä. Vuoropuheluna päätimme toteuttaa tämänkin blogin. Pitkään jatkuneen yhteistyön kautta olemme Joensuun seudun kuntakokeilukunnissa oppineet tietämään, missä asioissa järjestökentän vahvuudet ovat. Projektirahoituksella toteutettuja tai ostopalveluina hankittuja palveluita hiotaan yhdessä esimerkiksi Joensuun kaupungin työllisyyspalveluiden ja järjestöjen kanssa säännöllisesti, mikä pitää avointa keskustelua yllä. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen Koitto on yksi hyvä esimerkki Joensuun kaupungin kanssa pitkän yhteistyön tuloksena syntyneestä palvelusta, jolle on selkeä tarve. Saamme järjestökentältä paljon yhteydenottoja ja myös tuoreita ideoita uusista palveluista. Joensuun seudun kuntakokeilukunnissa toteutettavat ESR-hankkeet ovat osaltaan mahdollistaneet uudentyyppisten palveluiden hankkimisen järjestökentältä rohkeasti kokeillen.

Keski-Pohjanmaa: Työelämässä itsensä loppuun polttaneita, huonon johtamisen seurauksena irtisanoutuneita, koulukiusattuja ja syrjittyjä, sairauksien kautta kierteelle joutuneita. Ihmisenkokoisia elämiä ja tarinoita. Tämä variaatioiden eri kirjo, mikä linkittyy vahvasti työelämään eri ikäisten kautta, on työllisyyspalveluiden arkipäivää. Eikä siinä ole mitään outoa. Mutta siinä on paljon outoa, miten me siitä puhumme ja vieläkin enemmän; mitä me sille teemme tai miten me tätä asiaa ratkomme. Työllisyyden kuntakokeilussa on lähes 3 000 asiakasta. Jo nyt tiedämme, että reilu puolet heistä eli yli 1 500 ihmistä tarvitsee pikaisesti ja kipeästi terveys- ja kuntoutuspalveluita. Kaikilla on mahdollisuus olla työttömänä työnhakijana ja koska toimeentulon kukin tarvitsee, on usea heistä ollut vuosia väärällä etuudella. Palvelujärjestelmämme ei tunnista ja profiloi heitä siten, että he olisivat riittävän sairaita. Osin työhön meneminen on haastavaa.

Nyland: Det kan tyckas vara en självklarhet att en person som arbetar får lön. Hur många av oss är beredda att arbeta utan lön? När det handlar om personer med intellektuell funktionsnedsättning är det inte lika enkelt, flera arbetar nämligen fortfarande på vanliga arbetsplatser utan egentlig anställning som innebär en lön. Det är inte uppenbart för myndigheterna vilken ställning personer med intellektuell funktionsnedsättning har på den öppna arbetsmarknaden.

Uusimaa: Palkanmaksu tehdystä työstä mielletään itsesäänselvyytenä. Kuinka moni meistä olisi valmis työskentelemään palkatta? Mutta kun on kyse kehitysvammaisen henkilön oikeudesta palkkaan, mikään ei ole enää itsestään selvää. Moni kehitysvammainen työskentelee nimittäin aivan tavallisilla työpaikoilla ilman työsopimusta ja siihen kuuluvaa palkkaa. Viranomaisilla ei ole tietoa kehitysvammaisten työolosuhteista, koska myös tuottavaa työtä kutsutaan työtoiminnaksi. Viranomaiset ovat kuitenkin vastuussa siitä, että kehitysvammaiset henkilöt saavat mahdollisuuksia tavata työnantajia, kokeilla erilaisia työtehtäviä, ilmoittautua TE-toimistoon työnhakijoiksi ja saavat tukea työsopimuksen saavuttamiseksi. Tämän takia on tärkeää, että FDUV ja muut järjestöt vahvistavat toimivia menetelmiä kehitysvammaisten henkilöiden työllistämiseksi. Tämän lisäksi rakenteelliset esteet tulee tehdä näkyviksi, jotta päättäjät saavat tietoa, miten palveluita tulisi kehittää ja vahvistaa.

Jaana Pakarinen: Vates-säätiö on jo vuosia ollut vaikuttamassa osatyökykyisten henkilöiden työllistymisympäristön kehittämiseen ja parantamiseen. Vuosien mittaan on pinnalle noussut monenlaisia ilmiöitä, joista osa on jäänyt pysyviksi ja osa taas on upotettu unohduksiin uusien ilmiöiden tieltä. Vammaispalvelulain uudistus on taas edennyt lausuntovaiheeseen. Sanon taas, koska samasta laista oli lausuntovaihe vuonna 2018, eikä lainsäädäntö siitä sen enempää edennyt. Toivottavasti tällä kertaa laki etenee voimaanpanoon.

Saara Reiman: Autismiin liitetyt, pitkälti virheelliset, ennakkoluulot ylläpitävät osaltaan mielikuvaa siitä, että autisten ihmisten työllistäminen on työnantajalle vaikea ja hankala prosessi. Vaikka autistien tarvitsemat mukautukset ovat hyvin yksilöllisiä, pelkällä hyvällä tahdolla ja joustavalla asenteella päästään pitkälle. Ne ovat usein myös asioita, joiden huomioiminen parantaa myös neurotyypillisen henkilöstön (joilla ei ole autistisia piirteitä) hyvinvointia

Niina Kilpiäinen: Kuvittele, että seuraavana aamuna heräisit aivan uudessa, sinulle vielä tuntemattomassa tilanteessa. Et tietäisi ikääsi, sukupuoltasi, terveydentilaasi, perhetilannettasi, koulutustaustaasi, työhistoriaasi tai muitakaan elämääsi vaikuttavia taustatekijöitä. Mitä toivot yhteiskunnaltamme tänään, kun huomenna edessäsi olisi hyppy tuntemattomaan?

Suomessa asunnottomuuden vastainen taistelu on ollut poikkeuksellinen menestys maailman mittakaavassa. Asunto ensin-mallin käyttöönoton jälkeen vuonna 2008 asunnottomuus on puolittunut, pitkäaikaisasunnottomuus vähentynyt 70 prosentilla, asunnottomuus vähenee edelleen. Voisimmeko oppia tästä jotain osatyökykyisyyden suhteen?

Jaana Pakarinen: Olisi toivottavaa, että sataprosenttinen tuki säilyy ennen kaikkea järjestötoimijoilla ja että palkkatuen hakuprosessista tehtäisiin työnantajaystävällinen. Yksikin palkkatuella työllistynyt henkilö, joka työjakson aikana löytää polun avoimille työmarkkinoille, on askel kohti työllisyystavoitetta ja askel kohti työllistämistoimien inhimillisyyttä, sekä kestävämpää yhteiskuntaosallisuutta.

Jukka Lindberg: Määritelmän mukaan yhteiskunnalliset yritykset tuottavat yhteiskunnallista hyvää. Hiukan yksinkertaistaen voisi sanoa niiden toteuttavan tätä tavoitetta useimmiten joko tuottamalla hyvinvointia lisääviä palveluja tai ratkaisemalla yhteiskunnallisia ongelmia.

Ruut Uurtimo: Suomessa järjestöjen rooli työllisyydenhoidossa on tunnistettu vahvasti jo usean vuosikymmenen ajan. Eräänlaisena käännekohtana voidaan pitää 1990-luvun lama-aikaa, jolloin hyvinvointipalvelujen tarve kasvoi samanaikaisesti, kun julkinen talous kärsi vakavasta budjettivajeesta. Katseet kohdistuivatkin tuolloin juuri järjestösektoriin, jonka nähtiin voivan kasvattaa rooliaan palveluntarjonnassa.

Y-Säätiön työllistymisohjelman yritysyhteistyön kehittäjä Maria Honkanen ja työllisyyskoordinaattori Jemina Karppanen kertovat blogissaan, että Uuras-ohjelma on hyvä esimerkki siitä, että työllistämistoimia ei pidä jättää vain kuntien vastuulle.

Hanna Ranta-Pitkänen: Aluetoiminnan vuosi on ollut vilkas. Aluetoiminta on vuoden aikana on järjestänyt yli 20 erilaista tilaisuutta 14 maakunnassa sekä nlejä valtakunnallista tapahtumaa. Tilaisuulsien kautta on tavoitettu 1 400 työllisyystoiimijaa.

Niina Merivirta: Uskon intuitioon. Sitä seuraamalla on syntynyt Alkumaa, hoivamaatila Salossa, jossa luontoa ja tarinallistamista käytetään mm. autisminkirjon lasten ja nuorten kuntoutuksessa. Blogissaan Niina kannustaa meitä luottamaan vaistoihin ja tuntemuksiin – ja tarinoihin: Ymmärrämme toisia ihmisiä paljon syvemmin ja merkityksellisemmin juuri elämän tarinoiden ja kertomusten kautta.

Anne Korhonen: Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, Muutos on aina mahdollisuus. Mahdollisuus olla vaikuttamassa, luomassa uutta, rakentamassa toimivampaa mallia.

Jaana Pakarinen: On järjestötoimijoiden edun mukaista, että ne ovat aktiivisesti mukana muutoksessa ja tuovat vahvasti esiin asiantuntemustaan sekä kuntakokeilujen yhteistoiminta-alustoilla että muissa TE-palvelurakenteen muutoksissa. Koska keskiössä on aina ihminen, ei järjestökentän ihmisen näköisiä palveluja voi eikä saa ohittaa. TE-palvelurakenteiden uudistuksen suurin haaste tulee olemaan henkilöresurssien riittävyys. Juuri tässä kohtaa järjestöjen tarjoamat palvelut resursseineen ovat merkittävässä roolissa.

Salla Fagerström: Tulee löytää ratkaisuja, joilla etäkokouksiin osallistuvat viittomakieliset asiantuntijat ja ammattilaiset saavat tehdä työnsä työyhteisön yhdenvertaisina jäseninä. Tekniikkaa tulee kehittää niin, että esteettömyyttä ei ammuta alas tietoturvan kustannuksella.

Onni Karttunen: Myönnettäköön, juuri mukava työyhteisö on varmasti parasta Vatesissa. Se on voimavara, joka motivoi ainakin minua jaksamaan työssäni. Esimerkiksi etätyötyöpäivinä ei tarvinnut kokea yksinäisyyttä, koska oli yhteisiä etäkahveja, etäjumppia ja virkistyspäiviä. Toisaalta aina oli mahdollisuus myös omaan työrauhaan. Olen myös kiitollinen, että työskentely junassa oli sallittua, koska se helpotti huomattavasti pendelöintiä Tampereen ja Helsingin välillä.

Anastasia Koskela: Vates-säätiössä työhyvinvoinnin liittyy vahvasti yhteisöllisyyden ulottuvuus, johon kuuluvat esimerkiksi jo mainitut jumpat ja kahvitauot. Lisäksi keväisin ja syksyisin järjestettävät virkistyspäivät ovat osa yhteisöllisyyden luomista tai sen ylläpitoa. Yhteisöllisyydestä mieleeni tulee kuulumisen tunne, joka on ainakin itselleni todella tärkeä asia. Harjoitteluni aikana olen huomannut vateslaisista usean moikkaavan ennen töistä lähtöä. Aamuisin puolestaan työpaikalla näkee viimeistään kahvihuoneeseen saavuttua muita työntekijöitä, joiden kanssa voi jutustella jotakin tai vain kuunnella käynnissä olevaa keskustelua. Moikkaamiset ja aamuiset juttuhetket ovat mielestäni niitä asioita, joiden uskon osaltaan vaikuttaneen siihen, että olen kokenut haluavani tulla työpaikalle.

Meeri Riihelä ja Johanna Puttonen: Elämänlaatua ruuasta -hankkeen tavoitteissa ei mennä sieltä missä aita on matalin, sillä ideana ei ole vain jakaa tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja opettaa siihen liittyviä taitoja. Hankkeessa halutaan parantaa kokonaisvaltaisesti työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuuksia laadukkaaseen ruokaan niin sosiaalisella, psyykkisellä kuin fyysiselläkin tasolla sekä hakea rajapintoja ravitsemuksesta työllisyyden ja kuntoutuksen teemoihin.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Hanna Ranta-Pitkänen pohtivat blogissaan, mitä etuja yhdistysten työllistämistoiminnalla on. Blogi on julkaistu Kuntamarkkinoiden sivustolla.

Jonna Lähdemäki: Kuvaisin itseäni luonteeltani generalistiksi, joka on kiinnostunut lähes kaiken mahdollisen ymmärtämisestä ja kehittämisestä. Tämä yleisuteliaisuus on suunnannut opintojani ja vaikuttanut myös työuraani.

Meeri Riihelä: Omiin rutiineihin ja työtapoihin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota, kun työtä tehdään sekä kotona että toimistolla. Monipaikkainen työ on pandemiasta riippumatta varmasti tullut jäädäkseen. Nyt, kun aivot ovat levänneet loman aikana, on hyvä tilaisuus pysähtyä miettimään omaa arkea.

Jaana Pakarinen: Etätyösuositus kaikkinensa ei ole kohdellut työntekijöitä yhdenvertaisesti. Kaikki ihmiset eivät voi tehdä töitään etänä, vaikka haluaisivat. Etätyön mahdollistava asiantuntijatyö tekee toisista ihmisistä etuoikeutettuja vaihteleviin työaika- ja työpaikkajärjestelyihin. Miten tämä työtapojen ja -paikkojen eriytyminen näkyy tulevina vuosina nuorten halukkuudessa hakeutua opiskelemaan paikkariippuvaisille aloille? Eriyttääkö paikkariippumattomuus erityistä tukea työssään tarvitsevat ihmiset muusta työyhteisöstä?

Anastasia Koskela: Yhdessä tekeminen on ollut keskeinen osa harjoitteluani. Olen tehnyt muiden kanssa vaikuttamistyön suunnitelmaa ja kysynyt tarvittaessa lisätarkennuksia. Vaikka työpisteeni sijaitsee yli sadan kilometrin päässä toimistolta, yhteys toisiin työntekijöihin on toiminut ja ollut samalla myös tärkeä.

Jukka Lindberg: Toimialan kehittämiseen saadaan kokonaan uudenlaista puhtia, kun asioiden tarkastelutavat avartuvat ja uudenlaisia palveluja sekä toimintatapoja myös aktiivisesti tuetaan.

Matleena Pekkanen ja Hilkka Pirhonen: Työllisyyshankkeidemme asiakkaat kokevat, että päättäjät ja viranhaltijat eivät tiedä, millaista työttömän ihmisen elämä on, eikä työttömiä kuulla heitä koskevissa palveluissa. Näistä lähtökohdista käynnistyi viime syksynä työllisyysteemainen kokemusosaaja -pilottikoulutus, jonka vastavalmistuneet, työttömyydestä ja työllisyyspalveluista kokemusta omaavat osaajat, aloittavat parhaillaan uudisraivaajan työtään

Joni Ulmanen: Vatesin aluetoiminta kysyi vuoden 2021 alussa maakunnissa toimivilta työllisyystoimijoilta, millaisesta tilastotiedosta he hyötyisivät eniten osatyökykyisten työllistymiseen ja palveluihin liittyen. Tuloksena oli, että valtaosa toimijoista haluaisi enemmän tietoa, miten osatyökykyisten eri tukimuodot ja palvelut vaikuttavat työllistymiseen ja jatkopolkuihin (31 %).

Jukka Lindberg: Välityömarkkina on kokemukseni perusteella viime vuosina voimakkaasti painottunut työkykyä ja työllistymistä edistävien palvejen tarjoamiseen ja kehittämiseen. Työpaikkojen ja -tehtävien luominen on tarkoittanut ennen kaikkea työllistymisessään tukea tarvitsevien henkilöiden työkyvyn ja osaamisen kehitysprosessia sekä avoimelle työmarkkinoille tapahtuvia siirtymiä tukevien, usein lyhytaikaisten työtehtävien ja -paikkojen rakentamista.

Kaija Ray: Meillä on nyt mm. elinikäisen ohjauksen strategia ja korkeakoulujen saavutettavuusstrategia. Kuntoutuksen osaamisen kehittämisessä ydinasioita ovat mm. laaja asiantuntijuus ja kokonaisvaltaisuus. Isoja asioita ja haasteita, olipa kyse opiskelijasta tai opettajasta.

Marianne Pentikäinen: Jatkuva oppiminen on nyt kaikkien puheessa. Tänä vuonna se on myös Vatesin tapahtumien punaisena lankana. Mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Onko se ihan uusi juttu vai onko vanhalle ilmiölle nyt annettu nimi? Itsestä ainakin tuntuu, että koko työuran ajan on koko ajan pitänyt oppia ja omaksua uutta.

Marketta Liljeström: Vuosittain maassamme yli 10 000 työikäistä ihmistä saa syöpädiagnoosin. Voidaan siis puhua kymmenistä tuhansista työpaikoista, joissa pohditaan tänäkin vuonna sairastuneen työtoverin kohtaamista ja tukemista, työhönpaluun järjestämistä, työkyvyn ylläpitämistä, osa-aikaratkaisuja, töiden järjestämistä mahdollisten sairauspoissaolojen aikana jne.

Kaija Ray: Tarvitaan uusi luku työllistymisen edistämiseen. Siksi Vates-säätiökin uudistaa työotettaan ja tapahtumien toteutustapoja. Pyrimme kattamaan pöydän, johon teillä on helppo tulla, pureksia kanssamme sovittu aihe ja sopia, kenelle viemme viestiä edelleen.

Jaana Pakarinen: Vuoden aluksi luon katsauksen käynnissä oleviin tai alkaviin toimenpiteisiin, joiden avulla tavoitellaan 80 prosentin työllisyysastetta.

Ohjauksen rakenne etäohjaustilanteessa on jopa tärkeämpää kuin lähikontaktissa. On otettava huomioon, miten ja millaisen kokemuksen ohjattava tilanteessa saa. Helposti ihmiset ”IRL”, kuten nuoret sanovat, elehtivät paljon ja puhuvat nopeasti. Verkon kautta keskusteltaessa tulee olla vähän liioitellunkin rauhallinen, jotta ohjattava ei koe olevansa kiireen aiheuttaja, ja että hänelle todella riittää aikaa. Kuitenkin me yksilöt tarvitsemme myös yhteisöä, ja vaikka yhteisöllisyys on verkossa ehkä haasteellista.

Ruotsinkielisten kehitysvammaisten henkilöiden työllisyyspalveluissa on alueellisia eroja. Joillakin paikkakunnilla avotyökäytännöt ovat olennainen osa aikuisten kehitysvammaisten työllisyystoimia, kun taas toisilla paikkakunnilla on mahdollista saada työhönvalmentajan tukea myös palkkatyön tavoittelemisessa. I dag varierar målet med arbetsfrämjande insatser för personer med intellektuell funktionsnedsättning.

Lasse Ojanen: Sairaudet ja vastoinkäymiset eivät estä minua tekemästä töitä. Koen, että minulla on vahva työkunto noin neljäksi tunniksi päivässä. Olen tosi motivoitunut tekemään hommia. Toivoisin, että se nähtäisiin yhteiskunnassa positiivisena asiana. En ole ikinä luovuttanut missään asiassa, enkä luovuta tässäkään.

Jaana Pakarinen: Nostan hattua kaikille järjestöjohtajille, jotka ovat tässä haastavassa tilanteessa järjestelleet toimintoja organisaatioissaan niin, että asiakkaiden etu on asetettu etusijalle, ja että työntekijät ovat jaksaneet jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa tehdä arvokasta työtään ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi. Näin he ovat myös olleet vaikuttamassa siihen, miten kuntien työllistymisen määrärahat ohjautuvat ja minkälaisilta niiden sakkomaksulistat näyttävät.

Kati Savela-Vilmari: Olemme Vatesissa pohtineet työelämän saavutettavuutta monelta kantilta. Työelämän saavutettavuutta miettiessä voisikin nostaa useammin esiin sen, että vammaisilla ja esimerkiksi käsien motoriikan heikkoutta omaavilla on taatusti kertynyt sellaista osaamista digipalveluista, jota harvalla muuten on.

Tiina Jäppinen: Työuran käsite nähdään yleensä taloudellisesti tai statukseltaan etenevänä. Itse olen nähnyt työuran pikemmin reitin optimointina elämäntilanteen, motiivien ja unelmien mukaan. Siirryn itse loppuvuodeksi viestintävastaavan tehtävästä työvalmentajaksi.

Johanna Seppänen ja Matleena Pekkanen: Etäohjauksessa tutustuminen jää ohuemmaksi ja valmennuksessa ei synny vastaavanlaista luottamuksellista suhdetta kuin kasvokkain. Osa valmennettavista uskoo työmahdoollisuuksiensa kaventuneen entisestään. Myönteisiä puoliakin korona-ajan digiyhteyksien lisääntymisessä silti on, mm. uusien IT-taitojen oppiminen.

Riikonen, Sihvonen, Savitie: Potentiaalisesti työllistyvän vammaispalvelujen työhönvalmennuksen asiakkaan työharjoittelu tähtää avoimille työmarkkinoille. Työhönvalmentajan kanssa piirretään yhdessä suuntaviivat kohti työllistymistä.

Aluekoordinaattori Hanna Ranta-Pitkänen kirjoittaa blogitekstissään, että nyt käynnistyvän Aluetoiminnan tavoitteena on mm. tuoda yhteen erialojen toimijat, jotka työskentelevät osatyökykyisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työllistymisen edistämiseksi.

Jaana Pakarinen: Huolestuttavaa on se, että osatyökykyisten henkilöiden kohdalla erityisen tärkeä palvelu, henkilökohtainen kuntoutus, on jouduttu toistaiseksi lopettamaan. Onneksi etäkuntoutuksen mahdollisuus on olemassa. Tämä soveltuu osalle tarvitsijoista, mutta ei jokaiselle.

Marianne Pentikäinen: Nuorille Job Shadow Day on loistava tilaisuus nähdä, millaista unelmatyö on oikeasti, kun he miettivät ”mikä minusta tulee isona”. Yrityksissä saatetaan huomata, että pienin tukitoimin ja mukautuksin tai jopa niitä työtä seuraava henkilö voisikin olla ihan potentiaalinen työntekijä.

Luc Henau: Suomessa, muualla Euroopassa ja jopa maailmanlaajuisesti on havaittu, että tuettu työllistyminen on yksi tehokkaimmista keinoista pyrittäessä auttamaan vammaisia henkilöitä työllistymään. Mistä tuetussa työllistymisessä on kyse, ja miksi se on niin tehokas keino?

Anne Korhonen: Työnantaja voi tarjota tukea tarvitsevalle opiskelijalle työelämäosallisuutta monella tavoin. Työtehtävään kasvaminen saattaa tapahtua esimerkiksi koulutussopimuspaikan, työkokeilun ja palkkatukityöpaikan kautta sekä työhönvalmentajan tuella.

Teppo Rautjärvi: Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan esimerkiksi vammaisuuden perusteella.

Marjo Jokipii ja Anne Kallio: Sillä, miten ihminen ohjataan työllistämisyksikön palveluihin, on merkitystä. Ohjataanko välinpitämättömästi, "kokeile nyt" -tyylillä vai rohkaisten ja toivoa antaen.

Alli Tiensuu: Palkkatuettu työ on kannustava palvelu esimerkiksi osatyökykyisille työttömille, koska se on oikeaa työtä.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Meeri Riihelä: Vatesin kolmivuotinen KeKo-hanke loppuu vuodenvaihteeseen. Me hanketyöntekijät pysähdyimme pohtimaan kuluneita vuosia ja hankkeen merkitystä. Meitä ilahdutti erityisesti, että moni kertoi löytäneensä KeKon kautta uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa on suunniteltu asiakkaille uusia jatkopolkuja, kehitetty palveluita yhdessä ja muodostettu pienempiä verkostoja.

Jaana Pakarinen: Usein palveluita kehitetään ja tarjotaan kaikille samanlaista palvelua ajatellen, että se on tasa-arvoista ja yhdenvertaista.

Jaana Pakarinen: Kansalaisvaikuttamisen päivä on myös Vates-säätiön syntymäpäivä. Säätiön varhais- ja nuoruusvuosiin on mahtunut runsaasti hanke- ja vaikuttamistyötä. Tällä hetkellä Vates tähyilee aikuisuuden haasteisiin luottavaisin mielin.

Jaana Pakarinen: Koen valtavaa onnea siitä, että voin tehdä mielekästä työtä myös uudessa tilanteessani, syöpään sairastuneena, mukavien ja motivoituneiden työkavereiden kanssa. Olen myös yhä enemmän alkanut arvostaa ihmisiä, joilla on fyysinen tai psyykkinen erilaisuus vaikkapa syntymästään saakka.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Meeri Riihelä: Vatesin KeKo – Kehittämisen koordinaatiohankkeen kolmas ja viimeinen toimintavuosi lähti tänä keväänä reippaasti käyntiin. Yksi merkittävimmistä saavutuksista on ollut toukokuussa 2019 käynnistynyt Pirkanmaan TE-toimiston ja Tampereen kaupungin kanssa yhteistyössä toteutettu Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelma.

Kati Kaarlejärvi: Työllistyminen, opiskelu tai kuntoutukseen pääseminen on myös rangaistuksen jälkeen mahdollista ja monin eri tavoin kannattavaa. Se lisää niin rikostaustaisten osallisuutta yhteiskunnassa kuin myös meidän kaikkien hyvinvointia ja turvallisuutta.

Kati Savela: Olemme saaneet vahvistaa yleissivistystämme oppimalla mielenkiintoisia asioita viittomakielestä, kun työtoverina on ollut viittomakielinen henkilö. Ymmärrämme nyt konkreettisemmin, mitä saavutettavuus työpaikalla muun muassa voi tarkoittaa.

Jaana Pakarinen: Järjestötoimijat ovat onnistuneet monissa asioissa vaikuttamistyössään osatyökykyisten työllistämiseksi. Esimerkiksi palkkatukien määrärahoja on korotettu. Paikka Auki -ohjelman kautta järjestöt ovat työllistäneet osatyökykyisiä henkilöitä, ja tieto heidän osaamisestaan toivon mukaan leviää.

Meeri Riihelä: Hain maaliskuussa 2018 viestinnän korkeakouluharjoittelijaksi Vates-säätiölle. Halusin kyseisen harjoittelupaikan, koska siinä yhdistyivät suurimmat kiinnostuksen kohteeni: yhdenvertaisuustyö ja viestintä. Pääsin haastatteluun, ja muutaman päivän kuluttua sain kuulla saaneeni paikan. Olin innoissani!

Kaija Ray ja Jukka Lindberg: Suomeen on haettu malleja työllisyydenhoitoon eri puolilta maailmaa. Vates on tehnyt vuosia yhteistyötä useiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ja saanut oppia eri maiden rakenteista ja malleista. Kaikki tällaisen toiminnan tuoma lisäarvo kannattaa nyt hyödyntää.

Jukka Lindberg: Työllistymistä tukevien toimijoiden – yritysten tai järjestöjen – pitää huomioida sekä työllistymistä tai työelämäosallisuutta tavoittelevat henkilöt että työpaikat. Järjestöjen ja yritysten vahvuudet ovat erilaiset. Resursseja ei riitä kaikille, ja jos niiden jaossa priorisoidaan työpaikkoja, järjestöt ja niiden toimintaan osallistuvat voivat kärsiä.

Jaana Pakarinen: Yhteistyö ja yhdessä tekeminen on toisaalta helppoa, mutta toisaalta se on haastava laji. Yhteistyön on-nistuminen edellyttää vahvaa tahtoa yhdessä tekemiseen ja luottamusta kumppaneihin ja siihen, että jokainen tekee oman osuutensa sovituissa resursseissa ja sovitussa aikataulussa.

Kaija Ray: Järjestökenttää huudetaan nyt vaikuttamaan tuleviin uudistuksiin ja näyttämään toteen vahvuutensa yhteistyön tekemisen voimanpesänä. Osaammeko vastata huuteluun?

Jaana Pakarinen: Luettuaan Mäntynevan ja Hiilamon artikkelin kuntouttavasta työtoiminnasta tulee pohtineeksi, riittääkö työtoiminnan paikkoja niille, joilla on todellinen ja koettu kuntoutuksellinen tarve.

Mari Toivonen: Maakunta- ja sote-uudistuksessa on nostettu esille palvelukokonaisuudet. Toive on, että pystyisimme tulevaisuudessa tarjoamaan asiakkaalle aidosti palvelukokonaisuuksia eikä tätä palveluiden ”sillisalaattia”.

Teppo Rautjärvi: Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden kannalta asianmukainen käyttäytyminen edistää asioiden sujuvaa etenemistä työpaikalla. Työpaikka ei saa olla hiekkalaatikko, jossa yksittäinen työntekijä sabotoi muita.

Jaana Pakarinen: Vates-säätiön 25 toimintavuoden aikana moni asia tuntuu muuttuneen, mutta asennevaikuttamista ja tiedottamista on edelleen tehtävä. Vain siten vammaiset, osatyökykyiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt otetaan vastaan yhdenvertaisina työnhakijoina.

Mari Toivonen: KeKo-hankkeen tekemissä toimijoiden haastatteluissa on noussut esille palveluiden pirstaleisuus, päällekkäisyys ja siiloutuminen. Siksi tarvitaan tietoa, koordinaatiota ja myös vastuiden jakamista.

Jaana Pakarinen: Keskustelu osa-aikatyön tekemisen mahdollisuuksista on tervetullutta. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon visioita kannattaa ottaa pohdintaan, kun mietitään, miten osatyökykyisten henkilöiden työelämäosallisuutta saataisiin lisättyä.

Antti Kylliäinen: Hyveet eivät työelämässä korvaa arvoja. Toimiakseen hyvin ja oikein organisaatio tarvitsee molempia.

Jaana Pakarinen: Turun Kauppakorkeakoulussa tiedeyhteisön järjestämässä konferenssissa tutkija kertoi, että 2020-luvulla työmarkkinoille tuleva Y-sukupoli tarvitsee uudenlaista ohjaavaa johtajuutta. Työmarkkinoille ohjaaminen ja johtajuus tulevat voimakkaasti muuttumaan siitä, johon olemme tottuneet. Ellei tähän näkymään vastata riittävän varhain, tulee osatyökykyisten henkilöiden, varsinkin osatyökykyisten nuorten henkilöiden, määrä kasvamaan jo siitäkin syystä, että ennakoiva ohjaus puuttuu ja työnantajien johtamistavat ovat auttamattomasti vanhentuneita..

Marianne Pentikäinen: Heinäkuun 26. päivänä 1997 avasin ensimmäisen kerran työhuoneeni oven Vates-säätiössä tai Vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiössä niin kuin nimi tuolloin kuului. Olin käynyt haastattelussa juuri ennen juhannusta ja saanut tiedon juhannusaaton aattona, että toimitusjohtajan sihteerin paikka on minun, Näiden vuosien aikana olen vaihtanut työhuonetta viisi kertaa - palaten lopulta huoneeseen, jossa työt aloitin. Ympyrä on siis sulkeutunut.

Teppo Rautjärvi: Tänä päivänä työpaikkoihin on paljon hakijoita, joten yrittäjyydestä on tullut varteenotettava vaihtoehto. Monesti vammaisella tai osatyökykyisellä henkilöllä on pelko: mitä jos en pärjääkään yrittäjyyden tiellä? Käyttökelpoisia tukimuotoja on tarjolla, kuten starttiraha ja elinkeinotuki. Näiden tukimuotojen toivoisi alentavan kynnystä lähteä yrittäjyyden tielle.

Walter Fortelius: Vanhemmilleni Suomi oli itsestään selvästi jakautumaton maa. Ei maa, joka on vihaa täynnä, jossa moninaisuus ja ihmisoikeus ovat haukkumasanoja, jossa suomalaisen yhteiskunnan parhaimmat saavutukset ovat uhanalaisia ja jossa sana maanpetos on saamassa kauhistuttavan todellisen merkityksen. On vaikeaa ymmärtää miten Suomesta on tullut näin jakaantunut maa.

Kaija Ray: Otsikon sanassa on varsinaisesti kyse Vates-säätiön järjestämästä koulutuskokonaisuudesta. Sana on osatyökykyisten työllistämisen juridisiin erityiskysymyksiin paneutuvan koulutuksen nimen päivitetty muoto, mutta samalla sanaan liittyy laajempikin viesti.

Jaana Pakarinen: Vatesin asiantuntijuus kohdistuu työllistymisen edistämiseen, sen keinoihin, toimintatapoihin ja yhteistyöverkostojen tunnistamiseen. Asiantuntijana meidän pitää pystyä yhdistämään eri lähteistä saatavaa tietoa ja kokemustietoa. Lisäksi tiedot pitää osata ilmaista tilanteen vaatimassa asiayhteydessä arkijärjellä ymmärrettävästi ja luotettavasti.

Teppo Rautjärvi: Voiko työnantaja irtisanoa työsopimuksen työntekijän sairauden perusteella? Tämä kysymys on tullut monta kertaa esille viimeaikaisissa lakiasioiden neuvonnoissani. Lainsäädännön kanta asiaan on selkeä: Työsopimuslain sekä lain kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaan työnantaja saa irtisanoa työntekijän vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Marianne Pentikäinen: Työsuojelun peruskurssilla silmäni taas avautuivat. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella. Puhuttiin mm. työkyvystä ja siitä, mikä siihen vaikuttaa. Asiaa ei ehkä ajattele aktiivisesti, mutta onkin olemassa neljä näkökulmaa, jotka määrittävät työkykyisyyttä: terve ja työkykyinen, terve ja työkyvytön, sairas ja työkykyinen ja sairas ja työkyvytön.

Kaija Ray: Opinnoista työhön pyrkiville nuorille tuen ajoituksella on erittäin tärkeä merkitys.Ttyössäoppimisjaksoilla taas on oma, erityinen paikkansa antaa ensimmäisiä työelämäkokemuksia ja sitä kautta onnistumisia erityistä tukea tarvitseville nuorille.

Jaana Pakarinen: Monimuotoisuutta työelämässä on se, että työntekijöiden välillä on eroja osaamisessa, toimintatavoissa ja työelämäodotuksissa. Monimuotoisuus on sitä, että työntekijöiden välillä ei ole epätasa-arvoista kohtelua, ei syrjintää eikä suosimista.

Jaana Pakarinen: On tärkeää, että henkilöiden tukena työkokeilun aikana on työelämän ammattilainen, työhönvalmentaja tai muu ohjaaja, joka yhdessä henkilön ja työnantajan kanssa voi arvioida osaamisen, tuen tai mukautuksen tarpeen.

Kaija Ray: Oleellista on, miten turvaamme laadukkaan, asiakkaan tarpeeseen perustuvan ohjauksen. Mikä on edelleen uudistuvissa rakenteissakin ohjauksen ydinosaamista, mitä tarvitaan lisää? Miten asiantuntijat oppivat toisiltaan ja kehittävät omaa osaamistaan? Miten on järjestetty keskinäinen konsultaatio moniammatillisessa yhteistyössä?

Anne Korhonen: Tuetun työllistymisen palvelu perustuu kolmeen peruspilariin: tavallinen työpaikka, tasa-arvoisella palkalla ja tarkoituksenmukaisella tuella.

Jukka Lindberg: Viimeistään sote-uudistuksen ja maakuntamallin mukanaan tuoma työvoimapalvelujen siirto kokonaan uudelle hallinnon tasolle tarkoittaa sitä, että välityömarkkinoilla joudutaan miettimään niin oma rooli, rahoitus kuin yhteistyörakenteetkin perusteellisesti seuraavan reilun vuoden aikana.

Teppo Rautjärvi: Avotyötoimintaa tehdään tavallisella työpaikalla. Se on työskentelyä työ- tai toimintakeskuksen ulkopuolella avointen työmarkkinoiden työpaikalla.

Jukka Lindberg: Meillä on hiljalleen kasvava ryhmä motivoituneita ja kehittymishaluisia ammattilaisia, joiden avulla työyhteisöt ja eri tavoin vaikeasti työllistyviksi lasketut henkilöt ovat saaneet tukea menestykselliselle työhön siirtymiselle, paluulle tai pysymiselle.

Anne Korhonen: Tuettu työllistyminen on tukimenetelmä, jolla ohjataan ja tuetaan vaikeasti työllistyvää avoimille työmarkkinoille siirtymisessä.

Jaana Pakarinen: Yrittäjät kaipaavat Vatesin tekemän kyselyn mukaan mm. tietoa välityömarkkinoiden mahdollisuuksista rekrytoimisessa. Koordinaattori yritysten ja välityömarkkinatoimijoiden väliltä puuttuu vielä.

Petteri Sääskilahti: Jokaisen työelämän kartta näyttää erilaiselta. Joskus kartan suuntamerkit näyttävät, että on tehtävä jotain uutta. Motivaatio on tärkeä apuväline etsiessä tuota uutta suuntaa.

Jaana Pakarinen: 60 vuodessa on tapahtunut paljon vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisen saralla. Käytännössä vammaisella yrittäjällä on paljon enemmän haasteita yrittäjärutiineissa kuin vammattomalla yrittäjällä.

Petteri Sääskilahti: Toimistotyön pilkkominen voi olla yksi osatyökykyisen väylä työelämään.