Y-sukupolvi tulee töihin – onko johtajuus kohdallaan?

22.08.2017

Olin vastikään Turun Kauppakorkeakoulussa tiedeyhteisön järjestämässä konferenssissa, jossa kuulin kolmen päivän ajan uusinta tutkimusta työstä ja työn digitalisoinnista ja monesta muusta työhön liittyvästä aiheesta. Olin utelias kuulemaan, olisiko sillä foorumilla käynnissä sellaista osatyökykyisten työllistymiseen liittyvää tutkimusta, josta olisi omassa työkentässäni hyötyä. No, eipä ollut, mikä sinänsä ei ollut yllätys. Pettymys ennemminkin.

Yksi kuulemani tutkimusesittely jäi kuitenkin mieleen. Tutkija kertoi tutkimuksesta 2020-luvulla työmarkkinoille tulevasta Y-sukupolvesta ja sen tarvitsemasta uudenlaisesta ohjaavasta johtajuudesta. Y-sukupolvella tarkoitetaan 1980–1990-luvuilla syntyneitä henkilöitä. Työelämän sukupolvijako pohjautuu vuonna 2014 ilmestyneeseen tutkimukseen, jonka taustana olivat talousteoriat ja taloudellisen ilmapiirin vaikutukset sukupolvien työelämäkokemuksiin. Sukupolvikokemuksen katsottiin syntyneen taloustilanteessa, joka oli vallalla kun sukupolven edustajat olivat 16–18-vuotiaita ja erityisen herkkinä ulkoisille tekijöille.

Y-sukupolvea nimitetään myös diginatiiveiksi. He ovat ensimmäinen sukupolvi, joka on elänyt koko elämänsä digitalisuuden maailmassa. Tutkimuksen mukaan tätä sukupolvea kuvaa mm. kokemus yksinäisyydestä työssä ja osalla huono työmarkkina-asema. Tämä sukupolvi käyttää eniten työllistymisen yksilöpalveluja, määräaikaisuus ja pätkätyöt ovat tavanomaisia ja sosiaalista mediaa käytetään ulospääsytienä hankalista tilanteista.

Y-sukupolven taustana on tilastojen mukaan paljon mm. mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöitä jo perusopetus- ja ammatillisen koulutuksen vaiheessa. Hekin tulevat työmarkkinoille omine tarpeineen. Näihin taustoihin asetettuna ei olekaan kummallista, että työn tutkija esityksessään kertoi, että Y-sukupolven edustajat tulevat tarvitsemaan työpaikalla enemmän ohjaavaa johtajuutta kuin aiemmat sukupolvet. Eli työmarkkinoille ohjaaminen ja johtajuus tulevat voimakkaasti muuttumaan siitä, johon olemme tottuneet. Ellei tähän näkymään vastata riittävän varhain, tulee osatyökykyisten henkilöiden, varsinkin osatyökykyisten nuorten henkilöiden, määrä kasvamaan jo siitäkin syystä, että ennakoiva ohjaus puuttuu ja työnantajien johtamistavat ovat auttamattomasti vanhentuneita. Ja vaaditaan myös uudenlaista ajattelua sanasta TYÖ.

Jaana Pakarinen
johtaja