Viittomakielen kautta käsituntumaa saavutettavuuteen

12.02.2019

Kun ensimmäinen vateslainen sai viittomakielisen nimen, ihmettelimme ensin, miksi hän oli ”karkki”. Vastaus olikin ymmärrettävä, olihan nimi Marianne, ja Marianne-karkki tunnetuimpia karamellimerkkejä Suomessa.

Lokakuussa meillä aloitti järjestöavustajana henkilö, joka toi meille kokemuksen viittomakielestä. Siitä lähtien olemme saaneet oppia pikkuhiljaa mielenkiintoisia asioita viittomakielestä. Itse viittomien lukumäärä on vielä vähäinen, mutta osaamme edes toivottaa hyvät huomenet ja viittoa kahvin, teen ja maidon sekä osa meistä myös joulupukin! Olisi hienoa, jos viittomavarastomme olisi ensi syksyyn mennessä karttunut ainakin parilla kymmenellä uudella viittomalla.

Viittomien ohella olemme saaneet perehdytystä myös siihen, miten viittomakieli eroaa kirjoitetusta ja puhutusta kielestä, ja miten vaikka juuri nuo viittomanimet syntyvät. Ne voivat muodostua esimerkiksi mielleyhtymistä, kuten Mariannen tapauksessa. Virikkeenä voi toimia myös henkilön näkyvä ominaisuus, kuten pitkät hiukset tai runsaasti koruja suosiva tyyli. Nimi voi viitata myös hänen asemaansa työyhteisössä, kuten meillä johtaja Jaanan nimi, joka muodostuu J-kirjaimesta ja johtajaa tarkoittavasta viittomasta. Hiukan huvittava on Ray-sukunimen omaavan viittoma (alla vasemmalla), jonka loppuosa tulee pajatsosta - Raha-automaattiyhdistys kun oli aikanaan niiden ylläpitäjä! Uskon että viittomakieliset - kuurot tai kuulevat - saavat harjoittaa luovuuttaan kielenkäytössään enemmän kuin vaikkapa me suomenkieliset, jotka keksimme kyllä lempinimiä, mutta usein paljon mielikuvituksettomampia.

Meillä on ollut jänniä ja hauskoja hetkiä, kun työpaikalla on ehdotettu itse kullekin sopivaa viittomaa ja saatu sitten viittomanimistä kuvia. Ensin kuului muutama ”ei ainakaan sitä!” -huudahdus, kun jokin itseen yhdistetty piirre ei tuntunutkaan hyvältä. Mitään loukkaavaa ei toki ehdotettukaan, ei sellainen ole tapana. Mutta kaikki ovat lopulta olleet tyytyväisiä nimeensä, ja kuvat koristavat nyt työhuoneidemme ovenpieliä. Kun viitomme niitä itse, se saattaa tosin viittomakielisen silmissä näyttää vähän kuin meidän korvissamme kuulostaa vahvasti aksentilla puhuvan suomen kieli. Mutta emme välitä! Harjaannumme hiljalleen. Tämä on osa saavutettavuuden edistämistä työyhteisössämme. Ymmärrämme nyt konkreettisemmin, mitä saavutettavuus työpaikalla muun muassa voi tarkoittaa.

Tänään on kansallinen viittomakielen päivä, jolla juhlistetaan kansallisia eli suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Luulitteko muuten, että Suomessa on vain yksi viittomakieli, tai että jopa ympäri maailman viittovat voisivat helposti ymmärtää toisiaan? Tämäkin käsitys on kumoutunut niiden parissa, jotka eivät sitä ennen tienneet. Kielihän on vahvasti kiinni kulttuurissa, mitä emme aina itse omastammekaan huomaa. Kun oppii lisää kummasta tahansa, näyttää syntyvän kimmoke tietää enemmän myös toisesta.

Kati Savela
viestintäsuunnittelija
(ylin piirroskuva)

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!