Monimuotoisuus elämässä

07.08.2019

Säätiön strategisena painopisteenä on näinä vuosina monimuotoisuus työelämässä. Viime aikoina olen omakohtaisesti kokenut, mitä on monimuotoisuus elämässä. Vain elämän monimuotoisuuteen heittäytyminen ja sen hyväksyminen ympärillään auttaa ymmärtämään monimuotoisuuden sisältämän erilaisuuden mahdollisuudet myös työssä ja työntäyteisessä elämässä.

Viime keväänä sain diagnoosin rintasyövästä. Olen saanut lähietäisyydeltä seurata suomalaisen syöpähoidon korkeatasoisuutta ja hyvin toimivaa hoitopolkua ja järjestelmää. Väistämättä useinkin on käynyt mielessäni, miten hyödyn tästä kokemuksesta myös työssäni. Olenhan nyt itsekin osittain työkykyinen, ainakin osan päivästä tiettyinä aikoina kuukaudesta. Johtajan roolissa osittainen työkykyisyys näyttäytyy itselle toisenlaisena kuin työntekijöille. Ja työntekijät varmasti kokevat johtajan työkykyisyyden toisenlaisena kuin itse. Silti koen valtavaa onnea siitä, että voin tehdä mielekästä työtä myös uudessa tilanteessani mukavien ja motivoituneiden työkavereiden kanssa. Ja hetkellisestä vajavaisuudestani huolimatta johtajuuttani arvostetaan ja tarvitaan, näin uskon.

Muutama viikko syöpäleikkauksen jälkeen alkoivat solunsalpaajahoidot. Lupauksen mukaisesti hyvin pian irtosivat hiukset tosi nopeasti, muutamassa päivässä. Jäljelle jääneet haituvat ajelin roskakoriin. En koskaan vakavissani ole ajatellut peruukin hankkimista. Kun on kalju, niin on kalju. Kerran elämässä on ehkä hyvä selvittää, onko päässä muutakin kuin hiuksia. No, kaikenlaisia epätasaisuuksia sieltä löytyy. Ja kun yhden kerran kaljunsa polttaa auringossa oikein kunnolla, muistaa sen jälkeen aina ulkotiloissa pitää jonkinlaista päähinettä!

Ennen niin tavallisissa tilanteissa huomaa nyt olevansa erilainen. Kaupoissa kulkiessa aistii ihmisten piilotellun kiinnostuksen, varsinkin aikuisten ihmisten. Lapset ovat ihanan luonnollisia. He tuijottavat avoimesti. Siihen saakka, kunnes vanhempi huomauttaa, ettei saa tuijottaa. Miksei saisi? Miksei voisi tulla kysymään, miksei sinulla ole hiuksia päässä? Huomasin myös, että kaljuus on osittain sukupuolikysymys. Kaljua miestä harvemmin tuijotellaan, mutta kalju nainen on jollain tavalla kummajainen. Olin ravintolassa ja viereisessä pöydässä pieni poika sanoi äidilleen: ”Äiti, nyt minä taidan tietää, miksi toiset ihmiset on kaljuja. Ne on olleet kovalla tuulella ulkona ja tuuli on vienyt niiden hiukset.” Jotta nyt sitten kaikki tiedätte, miksi me niin monet ollaan kaljuja!

Kun miettii elämän monimuotoisuutta ja ihmisten erilaisuutta, oman kokemukseni tuoksinassa olen yhä enemmän alkanut arvostaa ihmisiä, joilla on fyysinen tai psyykkinen erilaisuus vaikkapa syntymästään saakka. Erilaisuus on silloin normaalia, ei erilaisuutta muutoin kuin muiden ihmisten silmissä ja ajatuksissa. Ihmiset, jotka vammautuvat jossain elämänsä vaiheessa, ottavat erilaisuutensa haltuun kukin omalla tavallaan. Taaskin on meidän muiden ihmisten tehtävänä kyetä arvostamaan elämän monimuotoisuutta osana elämisen kirjoa ja arvostaa myös erilaisuutta keskellämme. Ei kukaan muu kuin me itse, luo erilaisuutta. Omat asenteemme ja kokemuksemme muokkaavat sekä itseämme että yhteisöä, johon olemme kiinnittyneet. Tämä koskee myös työyhteisöä. Jos tavoittelemme monimuotoisuutta työelämässä, on meidän myös itse koettava monimuotoisuus tärkeäksi ja todelliseksi, ei vain sanoiksi.

Syövän liitännäishoitojen loputtua syksyllä alkaa seurantavaihe, joka kestää vuosia. Työ osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen edistämiseksi jatkuu entistä aktiivisemmin. Tavoitteena ja päämääränä on monimuotoisempi työelämä ja ennen kaikkea monimuotoisempi elämä, johon liittyvät omien asenteiden tutkiskelu, erilaisuuden kokeminen normaalimpana, erilaisuuden kyseenalaistaminen ja monia muita pohtimisen arvoisia asioita.

Toivotan kaikille erilaisempaa ja tutkiskelevampaa syksyä.

Jaana Pakarinen
johtaja

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!