Koordinoitua luottamuksen verkostoa rakentamaan

16.11.2017

Kumppanuutta ei solmita vaan se rakentuu luottamuksen ja vuorovaikutuksen vahvistumisen kautta, totesi asiantuntija Ritva Pihlaja Yhteistyön Satakunta -seminaarissa 5.10.2017. Pihlaja korostaa lisäksi, että osallisuuden, yhteistyön ja kumppanuuksien eteen tehtävä työ on resursoitava, koska ilman koordinaatiota osallisuus, yhteistyö tai kumppanuus eivät rakennu. Ei siis mikään ihme, että viime aikoina erilaiset koordinaatiohankkeet ovat saaneet rahoitusta ja kuhina on alkanut yhteistyön ja kumppanuuksien rakentamisessa.

Tämä on pelkästään hyvä asia, koska KeKo-hankkeen monissa toimijoiden haastatteluissa niin järjestöjen kuin kuntien työntekijöiden keskusteluissa on noussut esille palveluiden pirstaleisuus, päällekkäisyys ja siiloutuminen. Palveluita on paljon, mutta monesti niitä tuotetaan vain tarkoin rajatulle kohderyhmälle. Asiakas ja palvelu eivät välttämättä kohtaa tai palvelun tuottajat eivät tiedä riittävästi toistensa tekemisistä. Tarvitaan tietoa, koordinaatiota ja myös vastuiden jakamista.

Kumppanuuksien koordinaatio korostuu muutoksien edessä

KeKo-hankkeen tapaamissa on noussut esille, voisimmeko me järjestötoimijoina vahvistaa sekä omaa että muiden toimijoiden osaamista. Voisimmeko pysähtyä yhteisen pöydän äärelle avaamaan osaamistamme ja luomaan jotain uutta yhteistä? Voisimmeko laittaa vielä enemmän yhteen palveluitamme, jotta olisimme yhdessä vahvempia maakunnan avatessa palveluiden kilpailutuksen ovia? Vastaisin näihin kaikkiin kysymyksiin kyllä.

Pihlaja nostaa esille luottamuksen. Tosiasia on se, että vaikka me kuinka vannomme yhteistyön voimaan ja puhumme sen puolesta, on yhteistyöllä myös valitettavasti se toinen puoli. Uhka ja pelko. ”En kerro sinulle hyvää ideaani, koska haluan varmistaa oman toimintamme elossa pysymisen”. Avaamalla uhkia ja pelkoja yhteisten keskustelujen avulla voisimme vahvistaa luottamusta ja sen myötä kunnioitusta.

Kaivoin esille kaapin kätköstä Richard Sennettin (2004) kirjan Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa, johon olen viimeksi tarttunut ammatillisten lisensiaattiopintojen äärellä. Sennett pohtii kirjassaan kattavasti kunnioitusta ja sen vajetta yhteiskunnassamme. ”Kunnioitus on ilmaisua, se on toimintaa. Toisten kohteleminen kunnioittavasti ei tapahdu itsestään, vaikka hyvää tahtoa olisi loputtomasti.” Tartutaan kumppanuuden pöydän äärellä luottamuksen ja kunnioituksen vahvistamiseen ja synnytetään kipinä yhteistyölle.

Marraskuun harmaudessa, luottamuksen kipinän syttyessä,

Mari Toivonen
hankepäällikkö
KeKo-kehittämisen koordinaatiohanke

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!