Työhönvalmentajat haluaisivat satsata enemmän työnantajayhteistyöhön
ma elok. 26 13:05:00 2024
Teksti: Mari Bergman
Kuva: iStock
Työhönvalmennuksen kehittämisryhmän jäsenet kokoontuivat loppukeväästä kaksiosaiseen työpajaan, joiden aiheina olivat työhönvalmennuksen käytäntöjen erot alueilla ja työhönvalmennuksen hyvien käytänteiden hyödyntäminen omalla alueella. Molemmissa työpajoissa varsinaisen työpajatyöskentelyn lisäksi kuultiin alustukset työhönvalmennustoiminnan kehittämisestä. Jenni Kujansivu ja Mikko Silvennoinen kertoivat ensimmäisessä työpajassa työhönvalmennuksen kehityksestä Pirkanmaalla. Toisessa työpajassa Leena Normia-Ahlsten käsitteli THL:n laatuperusteisen työhönvalmennuksen pilotointia. Työpaja ideoitiin ja suunniteltiin yhteistyössä Veto+ Vaikuttavaa elintapaohjausta ja työvalmennusta -hankkeen kanssa.
Työpajoihin oli ilmoittautunut kehittämisryhmän jäseniä eri puolilta Suomea. Osallistujilla oli hyvin erilaisia työ- ja koulutushistorioita, mikä toi keskusteluun monenlaisia näkökulmia. Tavoitteena oli käsitellä työhönvalmennuksen alueellista eriarvoisuutta rakentavasti.
Erilaisten kohderyhmien ja eri sektorilla toimivien työhönvalmentajien keskusteluissa alueiden erilaiset toimintakulttuurit ja resurssien epätasainen jakautuminen nousivat esiin useasti. Molemmilla kerroilla keskustelu palasi toistavasti kysymykseen valtakunnallisten linjausten tarpeellisuudesta, isomman työkalu- ja menetelmäpankin tarpeesta sekä yksilöllisten ja räätälöityjen palvelupolkujen mahdollistamisesta.
Aktiivisen työnantajayhteistyön tekeminen on suuri haaste monilla alueilla. Sen laadukkaaseen toteutukseen tarvitaan sille suunnattua työaikaa, markkinointiosaamista ja paljon tietotaitoa työnantajalle tarkoitetuista tuetun työllistymisen tuista ja palveluista. Kaikki nämä vaativat työhönvalmennuspalvelun järjestäjältä panostuksia. Monilla alueilla työhönvalmennuksen historia on vielä lyhyt eikä aktiivisen yritysyhteistyön tekeminen kuulu työhönvalmennustyötä tekevien ammattilaisten työnkuvaan.
Useat työpajoihin osallistuneet kertoivat työnantajayhteistyön olevan oleellinen osa heidän työtään, mutta he tekisivät sitä mielellään enemmän ja laadukkaammin, jos resurssit sen sallisivat. Myös erilaiset laatukriteerien asettamat työnantajayhteistyön kuukausikohtaiset numeraaliset tavoitteet tuntuvat pienemmillä paikkakunnilla epärealistisilta eivätkä kovin tarkoituksenmukaisilta.
Työhönvalmennuspalvelun kohdentuminen oikea-aikaisesti ja oikealle kohderyhmälle oli myös toinen läpileikkaava teema molempien päivien keskusteluissa. Moniammatillisen yhteistyön ja asiakasohjauksen toimivuus ei ole kiinni alueen koosta, mutta hyvät henkilökohtaiset suhteet asiakkaita lähettävään ja eteenpäin ohjaavaan tahoon ovat erittäin tärkeitä. Tiettyyn kohderyhmään keskittyminen myös monesti ajatellaan hyväksi lähtökohdaksi laadukkaalle työhönvalmennukselle. Pienemmillä paikkakunnilla tämä ei ole aina mahdollista. Toisaalta palvelua on helpompi räätälöidä, kun se on kevyemmän palvelurakenteen vuoksi ketterä ja asiakaslähtöinen.
Toivomme työpajojen herättäneen osallistujissa uusia ajatuksia. Järjestäjälle se antoi ideoita tulevien tapahtumien ja materiaalien aiheeksi. Työpajojen ansiosta osallistujat vaihtoivat yhteystietoja ja virittelivät yhteistyötä, kuten esimerkiksi tutustumismatkaa toisen työhönvalmennuspalvelun luo.