Sosiaalinen ja psyykkinen esteettömyys

Esteettömyys on totuttu liittämään rakennettuun ympäristöön, mutta yhtä tärkeitä ovat sosiaalinen ja psyykkinen esteettömyys, joissa pääsee pitkälle jo oikealla asenteella. Sosiaalinen ja psyykkinen esteettömyys on määritelty hyvin vaihtelevasti. Tässä sosiaalinen on enemmän koko työyhteisöstä, psyykkinen yksilöstä lähtevää.

Sosiaalinen esteettömyys

Sosiaalisella esteettömyydellä tarkoitetaan työpaikan ilmapiiriä, jossa jokainen voi tehdä työtään ilman pelkoa syrjinnästä, väheksymisestä tai kiusaamisesta.

Hyvä sosiaalinen työympäristö luo paremmat edellytykset tehokkaalle työn tekemiselle, luovuudelle ja työssä jaksamiselle. On mukavampi olla joukossa, jossa on myönteinen lataus ja salliva ilmapiiri kuin työpaikassa, jossa on jännitteitä ja toisten vähättelyä.

Sosiaalista esteettömyyttä edistää työyhteisön tiedot sairauksista, vammoista ja elämäntilanteista sekä ymmärrys siitä, miten nämä asiat vaikuttavat esimerkiksi työn tekemiseen ja miten niihin pitäisi suhtautua. Hyvässä ilmapiirissä voi keskustella myös aroiksi koetuista aiheista. 

Sosiaalinen esteettömyys kannustaa työyhteisön kaikkia jäseniä osallistumaan ja olemaan aktiivinen omien kykyjensä ja taitojensa mukaan. Toisaalta työyhteisö osaa ottaa huomioon sen, että jotain työntekijää voi pelottaa ryhmässä olo, yksin liikkuminen, vieraat ihmiset, kovat äänet tai muiden suhtautuminen häneen.

Työyhteisö esimerkiksi ymmärtää, että jotkut saattavat tarvita sairautensa tai vammansa takia ylimääräisiä lepotaukoja sosiaalisissa tilanteissa.

Lisätietoa:

Vamma tai sairaus työssä - Vatesin artikkeleita aiheesta

Psyykkinen esteettömyys

Psyykkisellä esteettömyydellä tarkoitetaan - soveltaen työelämään -  usein niitä kykyjä, tietoja ja taitoja, joita yksilöt tarvitsevat voidakseen tehdä työtään tehokkaasti. Psyykkinen esteettömyys liittyy tällöin siihen, että työntekijän kyvyt ja taidot eivät jää käyttämättä psyykkisesti kuormittavien tai häiritsevien asioiden takia.

Psyykkistä esteettömyyttä voi myös tarkastella siitä näkökulmasta, miten työtehtävät tai työpaikan toimintatavat edistävät ja kannustavat työntekijän mahdollisuutta käyttää näitä yksilöllisiä kykyjään, tietoaan ja taitoja. 

Sairaudet tai vammat, jotka vaikuttavat mm. eläytymiskykyyn, puhekykyyn, muistiin tai asioiden hahmottamiseen, voivat aiheuttaa vaikeita tilanteita työpaikalla, syrjäyttää työelämästä tai estää työn saannin. Ikääntyminen voi myös aiheuttaa tarvetta miettiä tehtäviä tai työtä uudella tavalla.

Psyykkinen esteettömyys vaikuttaa mielen hyvinvointiin. Psyykkinen esteettömyys näkyy siinä, miten työpaikalla suhtaudutaan toisiinsa, miten puhutaan ja käyttäydytään tai miten asiat otetaan esiin. Sitä edistävät työpaikalla:

• tunne siitä, että on hyväksytty sellaisena kuin on
• työpaikalla tervehditään ja kysytään kuulumisia
• ilmapiiri on myönteinen ja turvallinen
• työpaikalla on sovittu, miten ristiriitoja käsitellään
• työyhteisö on monimuotoinen, jolloin totutaan toimimaan erilaisten ihmisten kanssa

Psykososiaalinen kuormitus

Psyykkistä esteettömyyttä voidaan lähestyä myös työsuojelun näkökulmasta. Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta.

Psykososiaalisia kuormitustekijöitä voidaan hallita yhtä järjestelmällisesti kuin fyysisen työympäristön epäkohtia. Keskinen väline on työn vaarojen selvittäminen ja arviointi.

Lähde: http://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/psykososiaalinen-kuormitus (linkki avautuu uuteen välilehteen)